minimimmi & minä

Très amies

2011-08-23T07:10:00.003+03:00

Vuonna 1996, aika lailla tasan 15 vuotta sitten, lähdin vaihto-oppilaaksi New Yorkiin.

Ensimmäisellä viikolla vaihto-oppilasjärjestöni vei kaikki alueella asuvat vaihtarit retkelle Manhattanille. Muistan vieläkin elävästi, miltä tuntui, kun katselin Grand Central Stationilla maailman eri kolkilta pölähtänyttä teini-ikäisten joukkoa ja mietin, että kaveruutta pitäisi alkaa hieroa vieraalla kielellä. Kämmenet hikosivat ja jännitti.

Jossain vaiheessa päivää katseeni osui pitkään, tummaan, eleganttiin ranskalaistyttöön. A vaikutti niin paljon vanhemmalta kuin me muut.

Kiinalaisessa ravintolassa istuimme samaan pöytään. Kummankin kielitaito oli kömpelö, mutta tajusin heti, että tässä oli äärimmäisen mielenkiintoinen ihminen.

Siitä päivästä alkoi ystävyys.

Vuoden aikana vaihtariperheemme kuskasivat meitä toistemme luona vierailuilla, ja lisäksi tapasimme yhteisillä matkoilla. Kuukausittaisilla tapaamiskerroilla me puhuimme, puhuimme ja puhuimme. Puhuimme kaikesta siitä, mikä aikuisuutta kolkuttelevan nuoren naisen elämänpiiriä kosketteli: rakkaudesta, ystävyydestä, omista perheistämme, vaihtariperheistämme, opiskelusta, haaveammateista, elämän tarkoituksesta.

Vaihto-oppilasvuosi päättyi aikanaan. A:n kanssa sovimme, että emme yrittäisi pitää ystävyyttä keinotekoisesti yllä kirjeitä kirjoittamalla. Meidän juttumme olivat keskustelut, ja ottaisimme yhteyttä, kun seuraavan kerran tulisi tilaisuus tavata. Uskoimme ehkä naivistikin, että elämä toisi meidät taas yhteen.

Vuonna 2002 lähdin vaihto-opiskelijaksi Pariisiin. Oli kulunut viisi vuotta, emmekä olleet olleet A:n kanssa missään yhteydessä.

Vaihtarivuotemme oli ollut aikaa ennen sähköpostia. Niinpä minulla ei ollut A:lle kuin postiosoite. Kirjoitin A:lle kirjeen hänen vanhaan kotiosoitteeseensa. Kirje palasi takaisin. Seuraavaksi kirjoitin hänen entiselle vaihtariperheelleen.

Viikot kuluivat, aika mateli. Eräänä päivänä oveeni oli ilmestynyt lappu.

Hei rakas ystävä!
Yritin tavoitella sinua ohikulkumatkalla. Olen naapurissa uimahallissa. Tässä puhelinnumeroni. Ihanaa että olet täällä!
Rakkain terveisin,
A

Kun jälleen tapasimme, tuntui, kuin emme olisi koskaan erossa olleetkaan.

Olimme toki kasvaneet, aikuistuneet. Teini-iän haaveemme tuntuivat meistä hupaisilta. Mutta mikä ihaninta, olimme molemmat tulenpalavasti rakastuneita. Puhuttavaa riitti jälleen. Sen lisäksi remppasimme A:n ullakkohuoneistoa, istuimme kahviloissa ja etsimme täydellisiä macaroneja.

Seuraavan kerran tapasimme vuonna 2006. A lensi miehensä kanssa Suomeen kolmeksi viikoksi. Olimme jälleen uudessa elämänvaiheessa. Molemmat olivat vihdoin keksineet, mitä tarkalleen halusivat elämässä tehdä. Puhuttavaa siis riitti jälleen.

A:n vierailusta, meidän viimeisimmästä tapaamiskerrasta, on nyt kulunut viisi vuotta. Vuodet ovat vain jotenkin vierähtäneet. Emme edelleenkään ole harrastaneet kirjoittelua.

Viime viikolla tuli tunne, että pitäisi ottaa yhteyttä. Mihinkähän elämä oli A:n vienyt? Enhän hyvänen aika ollut edes kertonut hänelle, että minulla oli lapsi!

Vuorokausi s-postin lähettämisen jälkeen olin saanut vastauksen.

Et voi uskoa, miten iloinen olinkaan, kun näin sähköpostisi!

Myös A:sta on tullut äiti vuosi sitten. Hän oli siitä asti miettinyt yhteydenottoa, mutta vauvavuotena sellaista on helppo lykätä.

Nyt meillä on treffit sovittuna Pariisiin.

Luulen, että meillä on jälleen puhuttavaa.

Talo Italiassa

2011-08-16T22:38:00.003+03:00

Minulla ei oikeastaan ole suosikkimaita, vain suosikkikaupunkeja. Ihan vailla poikkeusta sääntö ei kuitenkaan ole. Italiassa ihastuttaa miltei kaikki.

Talvella vuokrasimme kavereiden kanssa asunnon Italian alpeilta, nyt kesällä talon miehen perheen kanssa Toscanasta.

Vuokraaminenhan on aika lailla sian ostamista säkissä. Taloista harvemmin löytyy netistä yhtä kattavia arvosteluja kuin esimerkiksi hotelleista. Aina ei ole mennyt kuin Strömsöössä, mutta tällä kertaa kertaa osui nappiin.

Vuokraamamme talo oli toimintansa lakkauttaneen maatilan päärakennus 1800-luvulta, lähellä Firenzeä. Sisustusta ei ollut onneksi kylpyhuoneita ja keittiötä lukuunottamatta modernisoitu, vaan huonekalut olivat paikan henkeen sopivasti rustiikista maalaistyyliä. Olohuoneet eivät tosin pölyisine haarniskoineen olleet ihan kutsuvimmasta päästä, mutta mitäpä tuollaisessa paikassa olisi sisällä istuskellutkaan.

Yksi mitä Italiassa rakastan on ruoka. Toscanan herkuista nautittiin navan halkeamiseen asti. Paikallisen kokin palkkaaminen yhdeksi illaksi loihtimaan meille neljän ruokalajin illallinen oli reissun paras idea.

En voi kyuin ihailla millä vakavuudella toscanalaiset suhtautuivat ruoan laatuun ja tuoreuteen. Lähes kaikilla näytti olevat pienet kasvimaat pihalla, ja kaupoissa myytiin vain aivan kypsiä hedelmiä ja kasviksia.

Talonmiehenä toiminut Mario ilahdutti meitä useampana päivänä kantamalla keittiöön tuoreita yrttejä, tomaatteja ja itse puristamaansa oliiviöljyä. Saimme myös kutsun eränä iltapäivänä hänen kotiinsa kekseille ja vin santolle. Havainto: yhteisen kielen puuttuminen ei estä esittämästä ymmärrettäviä mielipiteitä Berlusconista.

Toisen puolikkaan lomasta vietimme Firenzessä ja autoilemalla Italian Rivieralla. Niin upeissa paikoissa kuin vierailimmekin, harkitsisin kokemuksen valossa kaksi kertaa, lähtisinkö enää kaupunki/automatkalle uhmaikäisen kanssa. Onneksi typerät vanhemmat on koulutettavissa, ja viimeisinä päivinä osasimme jo muotoilla päiväohjelman paremmin kaksivuotiaan pirtaan sopivaksi.

Italian Rivieralla on monta perinteistä lomakaupunkia rinta rinnan. Vaikka nämä kaupungit on vuosikymmenien saatossa aika lailla uhrattu turismin alttarille, jotain lumoavaa niissä minun mielestäni edelleen on. Itse pidimme majaa Sestri Levantessa, josta oli sopiva matka suunnittelemiimme retkikohteisiin.

Portofino on yksi rantakaupunki, jonka coolius-kerroin lienee Truman Capoten ajoista romahtanut, mutta kaunis kuin karkki se on edelleen!

Hesarin matkailusivuilta bongasimme aikoinamme Cinque Terren, joka on aika lailla Suomessa tuntematon, Unescon maailmanperintökohteiden listaltakin löytyvä helmi. Kyseessä on viisi pastellin väristä kalastajakylää, jotka luonnonlakeja uhmaten roikkuvat kallioilla Ligurianmeren yllä. Seitsemän vuoden takainen vierailu jätti kaipuun, joten retki sinne oli must.

La bella Italia, jälleen kerran. Toivottavasti seuraavaan kohtaamisen ei mene kauan.

Kuinkas sitten kävikään?

2011-08-15T22:00:00.000+03:00

Loman alkaessa ajattelin, että ihanaa, nyt ehtii bloggailla.

No, tulokset puhuvat puolestaan :D

Jotenkin onnistuin tekemään "perinteiset" kesäloman kanssa, eli ohjelmaa oli niin paljon, että kuudesta viikosta ehdin olla kotona kaikki viisi päivää. Läppäri ei totisesti kulkenut mukana, ja hyvä niin. Säätkin kun olivat onneksi niin mahtavat, että sisällä tarvitsi käydä vain nukkumassa.

Nyt on sitten viikko painettu taas töitä. Kalenteri näyttää siltä, että joulun aikaan taidan taas päästä nauttimaan useamman viikon lomasta. Mutta tänä syksynä aion pitää kiinni itselleni tekemästä lupauksesta. Enemmän luovuutta ja hauskuutta, vähemmän puurtamista.

Päässä on ainakin sata bloggausideaa.

Katsellaan. Ehkäpä se kolmas kerta toden sanoo :)

Italia

2011-07-21T22:55:00.001+03:00

Ciao Belle!

Katosin pariksi viikoksi pastamaahan. Ah että oli rentouttavaa! Vuokrasimme talon viikoksi Toskanasta ja kiersimme toisen rannikkoa.

Palailen matkakertomuksen kanssa!

Tallityttö

2011-07-07T15:57:00.000+03:00

Treffasin nuoruusvuosieni ratsastusporukkaa. Entinen valmentajamme on kunnostanut tallin vanhalle, satavuotiaalle kotitilalleen. Mitä silmäruokaa!

Kieltämättä oli kiva päästä vähän rapsuttelemaan karvakorviakin.

Välillä ihmetyttää, miten ratsastaminen vuosien saatossa jäi. Teinivuosina se oli aivan ykkösharrastukseni, kaikki vapaa-aika tuli notkuttua tallilla. Jälkikäteen ajateltuna varmana ihan hyvä ajanviettotapa.

Muistan vieläkin, miten ihanaa oli laukata metsätiellä tuuli korvissa suhisten. Ja sen jännityksen, kun hevosia lastattiin kuljetusvaunuun lauantaiaamuna, ja suunnattiin kisoihin.

Vieläköhän sitä uskaltaisi?

Tekstiviesti

2011-07-06T22:37:00.000+03:00

Maalaiselämää parhaimmillaan.

Slow food

2011-06-26T21:29:00.000+03:00

Juhannuksen teema oli slow food.

Urhoolliset miehet saivat viritellä torstai-iltana aikamoiset sateen- ja tuulensuojat, että lohen loimuttaminen onnistui. Loimulauta on mallia DIY, kuten kuvasta huomaa

Aattopäiväksi ei tarvinnut puuhaa miettiä; rosvopaistin valmistus esitöineen kesti 12 tuntia.

Rinnalla nautittiin grillikasviksia.

Eilinen ilta kruunattiin BBQ ribseillä. En ikinä tilaa ribsejä ravintolassa, mutta vierasjoukossa on pariskunta, joka on vienyt näiden valmistuksen omaan sfääriinsä. Syöminen on melkoisen eläimellistä touhua, mutta ah niin hauskaa.

Ruokarintamalla karu paluu arkeen on väistämätön.

Out of Office

2011-06-23T13:08:00.000+03:00

Kollegoiden piirissä on viime aikoina ollut havaittavissa harottavia silmiä, pystyssä olevia tukkia, lievää epätoivoa ja huonoa huumoria. Itsekin revin tukkaa vielä maanantaina, ja ihmettelin miten saan homman kasaan. Pari pitkää iltaa ja muutama positiivinen yllätys, ja nyt olen naputtanut sähköpostiin viestin: palaan 8.8.!

Nyt alkoi kuuden ja puolen viikon loma!!! Kyllä niitä töitä talvella painettiinkin.

Toivotan oikein ikimuistoista ja rentouttavaa lomaa kaikille muille lomalle jääville, ja teille muille hyvää juhannusta!

Home/shopping

2011-06-22T21:57:00.000+03:00

Poden pahimman luokan riippuvuutta. Olen kevättalvesta asti roikkunut iltaisin oikotiellä. Ei härregud miten vaikeaa onkaan löytää mieleinen asunto.

Edellisellä kierroksella asuntoa etsiessä prosessiin meni kahdeksan kuukautta. Siinä vaiheessa oltiinkin sitten markkinoista aika lailla perillä, ja kun se oikea ilmestyi nettiin eräänä tammikuisena aamupäivänä, tiedettiin heti, että tuo on meidän. Mies jätti tarjouksen ennen kuin minä edes ehdin asuntoa katsomaan, ja alle yhdeksän tuntia ilmoituksen ilmestymisestä asunto oli meidän.

Nyt on markkinat aika lailla erilaiset. Kaverien kokemusten perusteella enää ei tarvitse jättää pyyntihintaa korkeampaa tarjousta hyvää asuntoa saadakseen.

Myös sisustushimo riipii. Se onkin fiksua hommaa, kalustaa olematonta asuntoa.

Tässä jotain mitä siihen (mielikuvitus)asuntoon voisi tulla.

Muistitaulu Kotonadesign Kotona noteboard round

Valaisin Muuto Mhy Pendant lamp

Tuoli Ilmari Tapiovaara Mademoiselle

Tuoli Ilmari Tapiovaara Domus

Penkki Artek Aalto 153B

Lehtiteline Minus Tio City Sunday

Kaikki kuvat Finnish Design Shop.

Kaksivuotiaana

2011-06-19T22:38:00.000+03:00

Kaksivuotiaana on aika ihanaa. Omissa syntymäpäiväjuhlissa voi esimerkiksi

vilpittömästi ihastella itseään peilistä ja kertoa kaikille, kuinka nätti on.

laulaa itselleen "Paljon onnea".

nostaa juhlamekon korviin ja näyttää napaa.

hieroa syntymäpäiväkakkua naamaansa.

työntää "pois, pois pois" tunkeilevan äidin, joka haluaisi katsoa avattua lahjaa.

Leipuri Jauho

2011-06-17T18:40:00.000+03:00

Viikonloppuna vietetään kaksivuotissynttäreitä. Kuten aina juhlissa, aikuisvieraiden suurin kiinnostuksen kohde on menu. En ole oman kotiseutuni perinneruokien suurin ystävä, mutta jotenkin huomasin taipuvani hiukan modernisoituun versioon karjalaisesta pitopöydästä.

Pääruoaksi loimutetaan lohta, ja se saa seurakseen uusia perunoita. Sitten on tietysti erilaisia salaatteja. Minun harteilleni lankesi karjalanpiirakat. Mikäs siinä, edellisestä leivontakerrasta tosin taisi hurahtaa viisitoista vuotta.

Tässä sitä ollaan sitten vietetty perjantai-iltaa kädet jauhoissa.

Noudatin ohjetta, jonka mukaan onnistuneen karjalanpiirakan salaisuus ei ole täydellinen ovaali muoto ja hienostunut rypytys, vaan VOI ja PUNAINEN MAITO.

Hyvää viikonloppua!

Keinuhevonen

2011-06-15T21:30:00.004+03:00

Rrrrakastan vanhoja puuleluja.

Suvussa kiertänyt keinuhevonen 50-luvulta majaili kolmisenkymmentä vuotta mökillämme, ennen kuin pelastin sen sieltä itselleni. En ole ihan varma, onko tämä aito Jukka-lelu, mutta mieleinen se on silti.

Heppasta tuli kaikkien aikojen katastrofaalisin DIY-projektini. Puupinta oli vuosien saatossa saanut useamman kerroksen maalia. Viimeisin oli 70-luvulla muodikas limanvihreä. Ei oikein miellyttänyt, halusin keinuun luonnollisen, petsatun värin. Siis toimeen.

Hankin rautakaupasta välineet: lastan, siveltimen ja maalipuhdistusaineen. Levittelin aineen siveltimellä, annoin vaikuttaa ja aloin kaapimaan. Päivän tuhrustamisen jälkeen meni hermo, olin saanut maalin pois ehkä kahden euron kolikon kokoiselta alueelta. Seuraavaksi ostin asteen kovemmat aseet käyttöön. Olin kuullut, että kuumailmapuhallin suorittaisi saman homman kätevämmin. Ihan koko stooriin menemättä, lopputulos oli se, että hepan selässä oli iso palojälki ja maali edelleen pinnassa.

Tässä kohta isäni astui apuun, ja hoiti homman kotiin. Isän hermot olivat vähän lujempaa laatua, ja hän jaksoi askarrella putsauksen kanssa useamman viikon.

Eihän tuo pinta nyt ihan uudenveroiselta näytä, mutta eipä se ole tarkoituskaan.

Perheen pienimmälle heponen on yhtä mieluinen kuin minulle aikoinaan.

Puutarhaunelmia

2011-06-14T23:14:00.001+03:00

Olen elävä esimerkki siitä, että paatuneimmankin kaupunki-ihmisen (olkoonkin junantuoma) peukalo saattaa vihertyä iän myötä. Mutta kun se viherpeukalon tynkäkin sijaitsee keskellä kämmentä, kovin uhkarohkeisiin seikkailuihin ei kannata uskaltautua. Äitini opastuksella istutin parvekkeelle pelargonioita. Niitä on kuulemma tosi vaikea saada hengiltä. Mökin kasvimaa sijaitsee Kekkilän parvekepuutarhapusseissa. Odotan runsasta satoa.

Jos meillä olisi piha, haluaisin sinne japanilaisen puutarhan. Mies palasi muutama päivä sitten Japanissa työmatkalta (tosin jatkoi jo Siperiaan), ja olen sen vuoksi fiilistellyt Japania enemmän kuin kertaakaan paluun jälkeen.

Viettääpä iltapäivä tässä Hiroshimassa sijaitsevassa puutarhassa...

Helsingissäkin on ihastuttavia viheralueita. Oma ikisuosikkini on Tervasaari. Kesien parhaimpiin hetkiin kuuluvat myös veneretket ystävien kanssa Helsingin ja Espoon edustalla sijaitseviin saariin.

Saarista puheen ollen. Tunteeko kukaan Kotkan edustalla sijaitsevaa Kaunissaarta? Paikka kuulostaa sellaiselta, jonne menisin kernaasti päiväksi tai pariksi tuijottelemaan avomeren selkää.

Makujen paluu

2011-06-06T22:21:00.002+03:00

Palkkasin vapun tienoilla personal trainerin.

Kroppa ei hirveästi tykännyt paluusta Suomeen. Japanissa oli superhelppoa syödä superterveellisesti. Hyötyliikuntaa tuli päivittäin vähintään tunnin parin edestä. Töihin paluu tarkoitti hätäisesti hotkaistuja lounaita, päivittäin tarjolla olevia neuvottelu- ja kokouspullia ja kevyttä hölkkää ratikkapysäkille. Ruisleipää oli Japanissa ikävä, mutta ihan järjellistä touhua ei ole myöskään mussuttaa sitä jatkuvasti.

Mitään paino-ongelmaahan mulle ei ollut nytkään, mutta kevään korvilla alkoi tuntua, että olisi kiva, jos kropassa olisi ~~himppasen~~ reilusti enemmän lihasta ja vähemmän rasvaa. Tarvittaessa musta löytyy kyllä itsekuriakin, mutta ajattelin kuitenkin varmuuden vuoksi palkata jonkun kurkkimaan olan yli.

Ennen ekaa tapaamista PT:n kanssa ajattelin, että ruokavaliota hieman viilattaisiin, ja tehtäisiin salipainotteinen kunto-ohjelma. Pääsin heti kärkeen verikokeisiin ja kehonkoostumusmittaukseen. Tuomio oli tyly: alkava keskivartalolihavuus ja kohonnut verensokeri. Hetin Japanista paluun jälkeen työterveyshuollossa tehty pieni verenkuva oli vielä näyttänyt erinomaisia arvoja.

Ruokavaliosta lähti kaikki sokeri nopeammin kuin ehdin sanoa sakkaridi. Ensimmäiseen kuukauteen ei kurkusta alas päässyt käytännössä muuta kuin tonneittain raakoja tai kypsennettyjä kasviksia, marjoja, kalaa, kalkkunaa, kanaa ja vähän maitotuotteita. Luojan kiitos viini oli sentään sallittu.

Tiukin vaihe on nyt ohi, ja täytyy sanoa, että olo on aika mahtava. Energiaa piisaa, ja farkkujen tuumakoko on sama kuin yläasteella. Tulokset olivat ekassa tarkistusmittauksessa parantuneet selkeästi. Toivottavasti seuraavalla tapaamisella päästää jo muokkaamaan pysyvämpää, ideaalitilanteessa loppuelämän kestävän ruokavalion runkoa.

Pelkäsin, että muutos olisi ollut vaikeampi. Nimittäin let's face it, kyllähän minä rakastan hyvää ruokaa. Siksi mielenkiintoista on ollut huomata, miten makuaisti on herkistynyt. Marjat maistuvat suorastaan räjäyttävän makeilta, samoin loraus maitoa iltateessä. Ruoan ei tarvitse olla niin "kuorrutettua" maistuakseen hyvälle.

Heippa kamut

2011-06-06T00:39:00.003+03:00

Vietin eilen hellepäivää Tukholmassa Djurgårdenin saaren ihanassa vehreydessä. Päällä kevyt hellemekko, kädessä kylmä latte ja kesätuulen vire tukassani oli helppo pysähtyä, ja vain nauttia hetkestä.

Viimeiset puoli vuotta ovat olleet monella tapaa antoisaa aikaa. Paluu kotiäidistä työelämään sujui loppujen lopuksi jos ei nyt täysin kitkattomasti niin ainakin kohtuullisen kunniakkaasti. Omaa asuntoa ei ole löytynyt vieläkään, mutta asia on helppo unohtaa, kun katselee vuokra-asunnon parvekkeelta kaupungin kattojen yli (ja on sanomattakin selvää, ettei ihan tällaiseen asuntoon ole itsellä varaa). Paluumuutto Suomeen oli sarjassaan kolmas, joten siinäkään ei kummempaa ihmeteltävää ollut.

Asetin viimeisessä blogikirjoituksessa itselleni tavoitteen elää hetkessä. Totuus kuitenkin on, että ruuhkavuosien jyrätessä on arjessa ensimmäiseksi unohtunut juuri pienten asioiden arvostaminen. Päivät, kuukaudet, vuodenajat livahtavat ohi yllättävän nopeasti, huomaan.

Pikkuhiljaa syntyi ja eilen syntyi päätös, että annan uuden yrityksen bloggailulle. Tällä kertaa yritän tallentaa tänne sanoin tai kuvin, mikä elämässä on kaunista.

Toivottavasti viihdytte uudistuvassa blogissa!

Pssst... Vanhat Japanissa kirjoitetut tekstit löytyvät ainakin jonkin aikaa vielä sivupalkin Nippon -kategoriasta.

Happy Trails

2010-11-18T22:28:00.001+02:00

Why does it take a minute to say hello and forever to say goodbye?

*****

Tasan kolme viikkoa sitten sanoimme haikeat hyvästit Japanille ja lensimme takaisin Suomeen. Palasin uusvanhaan elämään, jossa kaikki on periaatteessa tuttua mutta mikään ei kuitenkaan ole niin kuin ennen. Minut imaisi sisäänsä musta aukko, jota kai ruuhkavuosiksikin kutsutaan.

Tällä hetkellä koen olevani jonglööri, joka yrittää epätoivoisesti pitää kaikkia palloja ilmassa. Viikkoja putkeen ulkomailla työmatkoilla viettävä mies ja oma työ, jossa päivät venyvät usein myöhään iltaan, on kaukana perheellisen ideaalitilanteesta. Huoahdan joka päivä helpotuksesta, ettei pienen muruseni tarvinnut vielä tähän saumaan aloittaa päiväkotia, vaan että hän saa jäädä kotiin hoitoon. Samalla tunnen sitä ristivetoa, jota varmastikin lähestulkoon kaikki uraäidit kokevat: nautin suunnattomasti siitä, että pääsen toteuttamaan ammatti-identiteettiäni (ja käyttämään aivojani!), mutta samalla murehdin vähentynyttä yhteistä aikaa lapseni kanssa.

Stressiä lisää se, että asumme liian isossa ja hankalassa väliaikaisasunnossa, ympärillä toisten ihmisten tavarat, ilman tietoakaan tulevasta omasta kodista.

Kaikesta huolimatta...

Suomessa on hyvä olla.

*****

Radikaalisti vähentynyt vapaa-aika on saanut minut miettimään, mikä elämässä olikaan taas minulle tärkeää: mihin haluan aikaani käyttää. Valitettavasti arvojeni ja todellisen ajankäyttöni välillä oli ristiriita. Käytin liikaa aikaa sellaiseen, joka ei ole loppujen lopuksi kovin tärkeää ja päinvastoin.

Minulle parempi elämänlaatu tarkoittaa monien muiden muutosten ohessa nyt myös

Vähemmän nettisurffailua, enemmän lukemista

Vähemmän kuluttamista, enemmän olemassa olevan arvostamista

Vähemmän ostoksilla käymistä, enemmän ulkoilmaelämää

Vähemmän keskittymistä tulevaan tai menneesseen,

enemmän hetkessä elämistä

Niin koukuttavaa kuin bloggaaminen onkin, etenkin niin hyvässä seurassa kuin minulla on kommentoijieni ja toisten bloggaajien ansiosta ollut ilo sitä harrastaa, arvasitte jo varmasti, että tämä blogi on tullut tiensä päähän. En koe mielekkääksi jakaa omaa tai lapsen elämää Suomessa kuten tein ulkosuomalaisblogini kanssa, toistaalta vaatteista, tavarasta ja siitä muusta (sinällään edelleen kivasta) hutusta, mitä tässä blogissa nyt tuli jaariteltua, en koe omassa elämässäni tärkeäksi enää kirjoittaa. Tämä ei tarkoita, ettenkö edelleen olisi esteetikko ja nauttisi kaikesta kauniista. Nautin kirjoittamisestakin. Kun aikaa on käytössä murto-osa aikaisempaan verrattuna, pitää tehdä valintoja.

*****

Tässä vaiheessa siis kiitän ja kumarran. Fun as long as it lasted. Palaan varmasti lukemaan teidän muiden blogejanne, kunhan pääsen ensimmäisiin liikennevaloihin.

Ja hei, kuka tietää, vaikka palaan ajan saatossa Blogistaniinkin, jos löytyy taas palo kirjoittaa jostain.

So long, farewell, and happy trails to all of you!

Sayonara-lahja

2010-10-20T09:50:00.002+03:00

Firman läksijäisjuhlissa tyttö sai lahjaksi tyypillisen japanilaisen lasten juhlapakkauksen.

Oikeassa laidassa on käsitehdystä paperista valmistettuja palloja, tosin puhaltamattomina vielä. Ne ovat tosi nättejä lastenhuoneen koristeita. Ennestään meillä olikin jo vastaanvanlaisia puhallettavia paperikaloja. Etualalla on "vappupilli" ja pallojen takanta pilkistää ilmapallopilli. Pakkauksen hienoin juttu oli kuitenkin kaleidoskooppi.

Siitä onkin aikaa, kun on tullut tällaiseen kurkistettua!

Periaatteessa inhoan tämänkaltaisen sälän säilyttämistä. Nämä lienevät kuitenkin arvokkaita tytölle joskus tulevaisuudessa, hänelle kun ei tästä ajasta jää mitään muistoja.

Ilmapallopillin kanssa kävi hupaisasti (tai mikä ketäkin nyt huvittaa). Juhlia viettettiin kohtalaisen hienossa ravintolassa. Mies innostui puhaltamaan palloon ilmaa. Eipä muistanut, mitä tapahtuu, kun ilma pääsee putkea pitkin poistumaan.

Pierufanfaari.

Eniten nauroivat keski-ikäiset miehet. Eivät ole siis japanilaisetkaan immuuneja pieruhuumorille.

Keittiö

2010-10-18T09:26:00.001+03:00

Aamukampa harvenee, päiviä on jäljellä tämä mukaan lukien kymmenen. Kiireet ovat myös kasvaneet sitä myötä. Onneksi muuttofirma hoitaa meidän puolestamme pakkauksen ja kuljetuksen, mutta meidän aikamme on kulunut muun muassa value inventory listia täyttäen ja muuta ihanaa muuttobyrokratiaa hoidellen. Päälle vielä muutamat sayonara juhlat ja pikainen hääpäivämatka.

Kuvailin itsellenikin muistokseni lisää asuntoa, aikaisemminhan esittelyssä on ollut olohuone.

Pidän avokeittiöiden ulkonäöstä ja niiden sosiaalisuudesta. Illallisvieraiden kanssa on helppo jutustella samalla kuin vielä puuhailee ruokien kanssa. Toisaalta myös kaikki mahdollinen melu kantautuu vieraiden korviin. Samoin poiskerättävät astiat ja lautaset jäävät rumasti näkyville, itse en halua käyttää aikaa siivoamiseen silloin, kun vieraat ovat vielä paikalla.

Ruokailutilamme voi sulkea japanilaistyylisillä liukuovilla. Aika vähälle käytölle ne ovat käytännössä jääneet, vaikka niiden ulkonäöstä pidänkin.

Pöytä on firman meille hankkima ja sille on jo uusi omistaja tiedossa. Suomessa valmistettu kahdeksan hengen Valantin wengen värinen pöytä ei tänne mahtunut, joten se odottaa meitä varastossa.

Kaasuliesi on paras kaikista kokeilemistani liesistä, se on aivan uskomattoman näppärä. Valitettavasti se on myös hieman vaarallinen, jos keittiön valtiatar on yhtä huoleton kuin minä... Jatkossa siis induktioliesi lienee turvallisempi ja kutakuinkin yhtä hyvä vaihtoehto. Paremmaksi tuon kaasun tekee minun mielestäni se, että meillä hellakombinaatioon kuuluu pieni kaasugrilli, jolla voi laittaa kalan ja lihat.

Niistä second best ostoksista oli aikaisemmin puhetta. Yllä olevassa kuvassa näkyy ehkä suurin virheostokseni kotiin (se ei tosiaan ole edes mikään second best vaan ihan sekundaa suorastaan). Muutimme ensimmäiseen omistusasuntoon suoraan kalustetusta opiskelija-asunnosta, joten jouduimme hankkimaan suuren määrän huonekaluja kerralla. Tuoleja piti hankkia kahdeksan, ja sohvan, ruokapöydän jne. jälkeen alkoi piheys iskemään. Kaikki haaveilemani design-tuolien hinnat kun alkoivat 300 eurosta.

Päädyimme sitten Kodinykkösen Strata-tuoleihin, jotka ovat, eh, aitoa keinoeläimennahkaa. Puolenkymmenen vuoden käytön jälkeen yksi tuoleista on alkanut kuoriutua, kuten kuvasta näkyy. Uudet tuoli ovat nyt hakusessa, eli se "säästö" muuttui sitten kalliiksi virheostokseksi.

Seitsemän ihastuttavaa tuolia, anyone? ;) Päälle yksi puoliksi kuoriintunut.

Tämä laite on hauska. Se on kaasumittari, lämminvesisäätäjä ja ... puhelin (!). Ihan ympäri maailmaa sillä ei valitettavasti voi soitella, mutta kylpyhuoneeseen sillä saa näppärästi yhteyden.

Olen asuntojen suhteen nostalgikko. Minusta on aina surullista muttaa pois, tätäkin tulee ikävä. Taisin jopa vuodattaa muutaman kyyneleen Pariisin ensimmäisen opiskelija-asunnon perään. Se on aika paljon, sillä siinä oli olkilattiat ja tilaan noin kahdeksan neliömetriä. Eikä omaa vessanpönttöä.

Muji-ostoksia

2010-10-09T09:22:00.001+03:00

Yksi niistä kaupoista, joita todella jään Japanista kaipaamaan, on Muji. Se on ollut ihan paras paikka käydä ostamassa simppeleitä, ajattomia (ja logottomia!) arjessa tarpeellisia asioita.

Tällaista tarpeellista on viime aikoina tarttunut mukaan:

Matkakokoisia pakkauspulloja. Tykkään käyttää omaa shampoota ja hoitoainetta (luomusarja John Masters Organics, jota saa nykyään kuulemma Suomestakin!) myös reissuissa, ja näihin voi kätevästi annostella sopivan määrän mukaan. Putiloihin saa lisäksi esimerkiksi vartalo- ja kasvorasvat.

Pohjallissukkia vai mikä ihme näiden oikea nimi onkaan? Mujin versiot ovat parhaimmat kaikista kokeilemistani, pysyvät ainakin minun jaloissani paikoillaan todella napakasti. En muuten koko Japanin aikana oppinut käyttämään värikkäitä, kengistä ulos näkyviä pohjallissukkia, niin kuin japanilaisnaiset tykkäävät tehdä...

Typylle raitapaitoja aina kokoon 100 cm asti. Nämä ovat ihanan pehmeitä ja hintaa per kipale on alle 5 euroa!

Viimeisin ei ole uusi ostos, mutta vilautan sen kuitenkin:

Yksi Mujin suosikkituotteistani on City in a Bag eli puiset koristekaupungit. Meillä on Kioto, mutta tarjolla on usempia maailman metropoleja. Yleensä tämä koristaa meillä pikkuvessan tasoa, mutta valo siellä ei ollut oikein kuvauskelpoinen.

Hattaroita

2010-10-07T08:32:00.006+03:00

Eilen suunnittelin Typyn tyylin muuttamista vauvamaisen hempeästä vähän reippaampaan, ja tänään tuli kotiin tällaisten juttujen kanssa...

Olen muissa blogeissa ihaillut toinen toistaan suloisempia tyttöjen talvisia mekkotakkeja, mutta sitä oikeaa ei ole vain omalle kohdalle osunut. Onneksi passailin, tämä Gapin takki nimittäin aiheutti välittömän pakko-saada reaktion.

Takin värin on puuterisen roosa, kaunein sävy jota olen hetkeen nähnyt (ja köh, niin käytännölinen väri vuosikkaalle). Valitettavasti sitä oli todella hankala saada tallennettua oikein, ensimmäisessä kuvassa näkyy parhaiten.

Asusteideoita otetaan vastaan!

Mukaan kassiin sujahti muutakin. Neuletakeista on ollut pulaa, ja tämä täyttää sitä aukkoa mainiosti. Koko on 18-24 kuukautta, mutta menee hyvin jo nyt.

Ja ensi keväälle löytyi reipas fleecehuppari myöskin koossa 18-24 kk.

Ja pahoitteluni niille, jotka pettyivät Gapin verkkokaupan Suomen toimitusten aloitusuutisen osoittauduttua uutisankaksi. Esimerkiksi tällaisia ihanuuksia, jotka olisin kaikki kelpuuttanut, mutta tarvetta ei ollut, jäi vielä kauppaan:

Kuvat Gap.

Sisustussuunnitelmia

2010-10-06T09:05:00.002+03:00

Suomen asuntokuvioiden suunnittelu on pitänyt viime aikoina kiireisenä. Olemme vuokranneet oman entisen asunnon uudelleen, sopineet lyhyen tähtäimen väliaikaisasuntoon liittyvistä asioista, ja katselleet tulevaa (enemmän tai vähemmän väliaikaista) kotia. Joudun kaikella todennäköisyydellä etsimään tulevan asunnon aivan keskenäni, mies nimittäin lähtee työmatkalle neljä päivää Suomeen paluun jälkeen, eikä sitten näyttäydykään marraskussa kuin viikon! (Rakastan jo valmiiksi tätä kohtaa -minä juoksen viikonlopun näytöissä ja mies viettää saman viikonlopun E-Afrikassa Krugerin kansallispuistossa safarilla!) Mutta potut pottuina, mies etsi tämän ja edellisen asunnon ilman minun apuani. Onneksi meillä on niin samanlainen maku, että toisen voi pistää yksinään asioille.

Vaikka siis varsinaisesta asunnosta ei ole tietoakaan, olen jo alkanut haaveilemaan tytön huoneen sisustuksesta. Tännehän me emme koskaan sitä tehneet, vaan pidimme toisen makuuhuoneen vierashuoneena.

Ensiksi mielessä pyöri se täydellinen vaaleanpunainen prinsessahuone. Blogeissa on viime aikoina esitelty sekä omia että muualta netistä löytyneitä toinen toistaan ihanampia tyttöjen huoneita, joita olen kieli pitkällä läähättänyt.

Mutta sitten aloin hiukan mietiskellä... Fakta on, että olen tämän hempeän tyylin kanssa jo nyt jatkoajalla. Rakastan toki edelleen vaaleanpunaista ja valkoista, mutta kun oikein tarkasti mietin, mikä se oma juttu pitkällä tähtäimellä on, jouduin toteamaan, että ehkäpä meidän perheen tyyli kokonaisuudessaan enemmän ns. contemporary. Modernin tyylin lisäksi sydäntäni lähellä on 50-luku.

Ajatus värimaailmaan ja sisutussuunnitelmaan lähti Brion rakennuspalikoista.

Suunnitelma olisi siis sellainen, että huoneen päävärinä olisi valkoinen suurissa kalusteissa (ja toivottavasti seinissä). Kalliimpia hankintoja on alkuun edessä vain yksi, olen vuosia haaveillut Vitran valmistamasta Charles ja Ray Eamesin RAR-klassikkotuolista. Tarkoitus on hankkia keinutuoli aikuisten koossa, niin siitä on iloa pidemmäksi aikaa.

Suurempian pintoina haluaisin huoneeseen kirkasta pinkkiä ja limenvihreää. Näiden lisäksi (á la Brion rakennuspalikat) tulisi pieninä läiskinä mustaa ja punaista, lähinnä vain leluissa. Uglydollsit ajattelin liiskata seinään kiinni riman tai narun alle.

Psst... Ajatukset ovat lähdössä samaan suuntaan myös tytön vaatteiden suhteen. Nyt kun vauva on yhä kaukaisempi muisto vain, alan olla vaatteidenkin suhteen yhä kiinnostuneempi modernimmasta tyylistä. Pitkään mietin, että ehkä seuraavaksi meillä nähdään klassista villakangasliivaria yms. Mutta... gotta stay true to my heart. Se contemporary -tyyli löytänee tiensä tytön vaatekaappiin viimeistään kaksivuotissynttärien lähestyessä.

Feelin' Guam

2010-09-27T17:08:00.002+03:00

Terveiset uuvahtaneelta mutta häikäistyneeltä kirjeenvaihtajaltanne. Kotiuduimme (liian) lyhyeltä lomaltamme tänään takaisin. Uskotteko jos kerron, että oli ihana reissu!

Meri oli turkoosi (joskaan ei välity kuviin), korallit ja kalat kauniita, ruoka hyvää ja sitä oli jenkkitapaan runsaasti (pitihän sitä pieni pelastusrengas hankkia omasta takaa), meininki leppoisaa ja palvelu hyvää.

Kommelluksiltakaan ei vältytty, meidän perhe tuntien. Lähtöä edeltävänä iltana huomattiin, että tytön uv-suojapuku oli, köhöm, homehtunut. Onneksi niitä saa kaupoista. (Ihan noin pienissä uikkareissa ei näilä leveysasteilla oltu kuin vain kuvaa varten). Samoin Manduca-kantoreppu teki tepposet menomatkalla, peräti kahteen kertaan. Tarkoitan tällä sitä, että tytön asento oli sellainen, että pisut hurahtivat vaipan ohi sekä Naritassa vaihdon aikana että puolitoista tuntia kestäneessä maahantulojonossa Guamilla. Tytölle oli vaihtovaatteita, arvatkaapa oliko äidille... Ai niin, ja yhdet kengätkin jätettiin lentokoneeseen.

Hotellivalinta sattui aivan nappiin. Panostimme tällä kertaa vähän tavallista enemmän, koska matka oli vain viiden päivän mittainen. Asuimme hotellin 20 kerroksessa sanoisinko varsin mukavassa huoneessa.

Parasta oli kuitenkin se, että hintaan sisältyivät rantacabanat.

Pienen lapsen kanssa ei tee mieli olla suorassa auringon paisteessa aivan lyhyitä hetkiä lukuunottamatta. Cabanan varjossa tytön oli mukava nukkua iltapäivisin, ja me vanhemmat saimme siinä hyvän hetken käydä vuoron perään snorklailemassa ja sukeltamassa. Auringonlaskua ihasteltiin useimmiten tuoreita hedelmiä napsien.

Taidamme joutua säästämään seuraavaa rantalomaa varten pitkään, en nimittäin enää osaa kuvitella rannalla oleskelua ilman tuollaista ihanuutta...

Virkistävää oli se, ettei paikka ollut turisteilla kansoitettu. Plussaa tuli myös turvallisuudesta. Muutenkin paikka oli juuri meidän perheelle aivan täydellinen. Kaipaamme miehen kanssa rannalla viihtyämmeksemme vesiurheilumahdollisuuksia, ja niitä Guamilla oli kivasti. Tytölle riitti rantavedessä peuhaaminen, olisi ollut siellä niin kauan kuin vain vanhemmat olisivat antaneet.

Bonuksena vielä kuva siitä, mihin tämä hattuhullutus on minut vienyt. Ihan pokerilla pidin päässäni enimmän aikaa vaaleanpunaista olkista fedoraa (!!!). Ruma on joskus kivaa, mutta tällainen urateko vaatii minultakin ehdottomasti trooppista ilmanalaa...

Ou jes ja tunnustan. Coctail iltapäivän päätteksi maistui taivaalliselle.

Guam, uutinen ja blogipohdintaa

2010-09-21T04:14:00.006+03:00

Heipä hei kamut!

Olen jälleen pakkaushärdellin keskellä, sillä olemme lähdössä huomenna reissuun. Mies on ensiviikon alkupuolelle töistä vapaalla, sillä täällä vietetään jotain juhlapyhiä, joiden syytä ei japanilainen ystävänikään äkkiseltään muistanut. Päätimme ottaa tilaisuudesta vaarin ja toteuttaa ikiaikaisen unelmamme: loma Tyynen Valtameren saarella. Kohteeksi valikoitui Mikronesian saaristossa sijaitseva Guam.

Pitää tunnustaa, että en ole vähään aikaan ollut mistään reissusta näin täpinöissäni!

*****

Meillä on reissun suhteen yksi ainoa toive ja odotus: täydellinen rentoutuminen ja irtiotto arjesta. Seuraavat kaksi kuukautta nimittäin tulevat olemaan melkoista pyöritystä, sillä... muutamme lokakuun lopussa takaisin Suomeen!

Miehen kaksivuotinen sopimus tulee täyteen marraskuussa, ja jokunen aika sitten saimme harkittavaksi, käytetäänkö sopimuksen mahdollistama optiovuosi. Tykkäämme molemmat Japanista aivan hurjasti ja viihdymme täällä paremmin kuin hyvin, joten ajatus jäämisestä oli kieltämättä houkutteleva. Muuton puolelle vaakakupin kallistivat molempien urat. Ja kieltämättä, on aivan ihanaa päästä jälleen lähelle perhettä ja ystäviä ♥.

Mutta siis, sen lisäksi, että palaan Suomeen, aloitan työt heti marraskuun alusta! Tästäkin olen aika täpinöissäni.

*****

Muutto on saanut minut pohdiskelemaan myös tämän blogin tulevaisuutta. Japani on aika pitkälti blogini "juttu", ja kun se nyt jää taakse, en tiedä onko mielekästä enää jatkaa. Se on ainakin varmaa, että ihan tällaisena sans Japon en blogia jatka. Vaihtoehtoina on siis joko pillien laittaminen pussiin tai uuden näkökulman/aiheiden keksiminen. Kaikki on kuitenkin vielä avoinna.

Mutta nyt jatkan pakkaamista ja suuntaan ajatukseni tänne.

Mukavaa alkavaa viikkoa teille, kuullaan taas viikon päästä!

I ♥ Harumi

2010-09-20T16:51:00.005+03:00

Viimeiset puoli vuotta keittiössäni on asunut salainen apulainen.

Tänään ajatattelin esitellä hänet teille. Kas, tässä:

Ihanainen Harumi Kurihara, Japanin kuuluisin kotiäiti.

Harumi nauttii täällä kotimaassaan rokkitähden kaltaista suosiota. Hänen keittokirjansa ovat myyneet yli 20 miljoonaan kappaletta, hänellä on ollut lukuisia omia tv-ohjelmia sekä oma life style -kauppaketju. Viime vuosina Harumi on murtautunut myös länsimaisille markkinoille kolmella englanninkielisellä keittokirjallaan: Harumi's Japanese Cooking, Harumi's Japanese Home Cooking ja Everyday Harumi.

Harumi on syy, miksi meillä kokataan nykyään kotona lähes pelkästään japanilaista ruokaa. Hänen keittokirjansa ovat kuin pieniä taideteoksia, täynnä toinen toistaan kauniimpia kuvia. Parasta kirjoissa on kuitenkin se, etteivät esitellyt reseptit ole vaikeasti valmistettavia juhla-aterioita. Monet ruokalajeista eivät vaadi kuin vartin valmisteluajan, ja ne ovat lisäksi huipputerveellisiä ja suussa sulavan maukkaita. Itseäni ei ainakaan arki-iltana kiinnosta seisoa hellan ääressä tuntitolkulla, joten meillä nopeus on valttia.

Jos kiinnostuit, voisin suositella tilaamaan ensiksi Harumin keittokirjoista viimeisimmän, Everyday Harumin. Se on kirjoitettu nimenomaisesti länsimaisille markkinoille, käyttäen aineksia, jotka ovat sieltä helposti saatavissa.

Almond macchiato

2010-09-18T11:40:00.014+03:00

Enjoy the little things, for one day you may look back and realize those were the big things.

-Robert Brault

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille! ♥

Minä ryhdyn valmistelemaan pientä purtavaa ystäville.

Japanilaista katumuotia: naisia

2010-09-16T08:35:00.001+03:00

Kuvattu 10.6.2010 ja 9.9.2010

Olive des Olive Dollin syksyä

2010-09-13T08:26:00.007+03:00

Napsaisin jo iät ajat sitten alehyllyistä yhden suosikkimerkkini, Olive des Olive Dollin, paitoja talveen.

Rakutenista löytyi samalta merkiltä kaikenlaista muutakin, mikä kelpaisi meille. Osa vain näytti jo nyt loppuunmyytyä, liekö viime talvisia?

Kuvat Rakuten.

Edit.

O-ou! -kuten Typy nykyään tykkää sanoa. Koin tämän jutun kirjoittamisen jälkeen ensimmäisen maanjäristykseni. Emme asu varsinaisella riskisalueella, joten tämä tuli vähän puun takaa. Aikas pieni se oli, tärinä kesti ehkä vain 10 sekunttia, mutta viinipullon avaaja heiluu vieläkin koukussansa. Tuntuu vähän epätodelliselta.

Ostosfilosofiaa

2010-09-10T10:27:00.003+03:00

Listamania
Aika lailla kaksi vuotta sitten heräisin siihen klassiseen tilanteeseen, että vaatekaappi pursuili vaatteita, mutta minulla ei ollut mitään päällepantavaa. Tai ei ainakaan mitään sellaista, mitkä toisten ihmisten päällä näytti minusta tyylikkäältä. Vaatekaappi tuntui muodostuvan irrallisista vaatekappaleista; se kuuluisa punainen lanka oli kateissa. Yksinkertaiset perusvaatteet puuttuivat. Sen sijaan hyllyt notkuivat juhlakäyttöön tarkoitettuja yläosia -niitä kun oli kivempi ostaa, kuin mustia t-paitoja.

Surffasin yhden illan netissä lukemassa erilaisia listoja vaatekaapin perusvaatteista.

Sen jälkeen kulutin toisen illan miettien, millaisia vaatteita minun elämässäni oikeasti tarvitsin.

Esimerkiksi valkoinen kauluspaita on jokaisella listalla esiintyvä klassikko. Minä vain en koe sitä omakseni. Töiden puolesta joudun kauluspaidankin joskus jakkupuvun alle laittamaan, mutta yksi sinivalkoraidallinen riittää.

Kurkistin kaksi vuotta sitten tekemääni exceliin. Silloin olin kirjannut puutelistalle muun muassa tällaisia asioita:

nahkatakki
talviparka
nahkahansikkaat
musta pitkä villatakki
musta v-aukkoinen neule
kynähame
ohut musta nahkavyö
laadukas kello

Päätin jo silloin, että en ostaisi ensimmäisiä vastaantulevia, vaan niin laadukasta, kun oma budjetti sallisi. Olen malttanut olla listani kanssa kärsivällinen. Siellä komeilee edelleen asioita, jotka kaksi vuotta sitten kirjasin. Lisääkin on tullut.

Nyt koen olevani tilanteessa, jossa vaatekaappini sisältö on toimiva.

Ikuisia kumppaneita
Vajaa vuosi sitten luin Olivia-lehden toimituksen blogista jutun Ole materialisti. Se kolahti, ja kovaa. Jutussa lainataan sosiologi Turo-Kimmo Lehtosta ja kirjoitetaan näin: "Nykymaailman ongelma ei ole se, että ihmiset olisivat materialisteja vaan se, että he eivät ole. Tutkijahemmon mukaan todellinen materialismi on materian rakastamista, vaalimista: ei sitä, että riepuja haalitaan ja nakataan muutaman käyttökerran ja uuden trendin myötä kirpputorille tai Huuto.nettiin. Todellinen materialisti ostaa vain hyvää ja vaalii sitä kuin rakkautta: korjaa, paikkaa, tuulettaa, piristää, uudistaa - on uskollinen. Tekee kaikkensa, että liitto kestää, koko elämän ajan".

Olen vuosien saatossa huomannut, että jos en kerralla osta riittävän hyvää, ostan saman asian uudelleen ja uudelleen. En halua omistaa kolmea mustaa prätkärotsia vaan yhden täydellisen. Kun olen sellaisen jutun löytänyt, en kyllästy siihen vuosienkaan saatossa. Edellisessä jutussa mainitsin vuodelta 1999 olevan villakangastakin. Sen koommin en ole villakangastakkeja edes katsellut. Olen vain asustanut sen ajan henkeen sopivasti. Samoin mieheni minulle 30-vuotislahjaksi antama kello vei tarpeen kaikilta muilta kelloilta.

Ihan puritanisti en kuitenkaan ole. Yllämainitun listan ulkopuolelta ostan kuhunkin sesonkiin yhden tai kaksi pinnalla oleva juttua trendinnälkääni tyydyttämään.

Vaatteista huolehdin aivan eri tavalla kuin ennen. Nyt käytän melkoisen määrän aikaa kenkien puunaamiseen ja vaatteiden tuulettamiseen ja korjausompeluun.

Materiaalit

Olen tänne aikaisemminkin kirjoittanut rakkaudestani lampaanvillaan. Lyhyesti totean tässä vain, että suosin luonnonmateriaaleja kuten villaa, silkkiä, pellavaa, puuvillaa ja nahkaa, sekä joitakin muuntokuituja, erityisesti modaalia ja lyocelliä. Keinokuituja vältän kuin ruttoa paitsi urheilu- ja muissa tuulenpitävyyttä vaativissa vaatteissa.

Disclaimer

Kaikesta kertomasta huolimatta joudun toteamaan, että pitkä opetteluprosessi tämä on.

Tällä hetkellä olen kierteessä, jossa ostan mustat pillifarkut uudelleen ja uudelleen. En siis näemmä ole löytänyt/ostanut riittävän hyviä.

Vaikka olen tyytyväinen vaatekaappini sisältöön, jostain syytä peilistä ei silti katso chic pariisitar. Pohja on mielestäni kunnossa, nyt vain joku kertomaan, kuinka asusteilla loihditaan se huoleton eleganssi.

Silmässä ylipäätään on kehittämistä. Kaupungilla näen vilauksen omasta peilikuvasta, ja ihmettelen, kuka käski yhdistämään hameen ja takin, jotka erikseen ovat ihania, mutta eivät keskenään toimi laisinkaan.

Oma ihanteeni olisi ostaa vaatteita, jotka on valmistettu tavalla, joka kestää päivänvalon ja materiaaleista, jotka ovat rasittaneet luontoa mahdollisimman vähän. Tai vaihtoehtoisesti second handia. Tämä on kohta, joka varsinkin täällä Japanissa on jäänyt valitettavan vähälle toteutukselle käytännössä.

P.S. Vaikka olenkin aika pitkälti omalla kohdallani päässyt irti tilanteesta, jossa ostelen jatkuvasti jotain pientä kivaa itselleni, ei sama valitettavasti ole pätenyt lastenvaatteisiin. Siinä mielessä en ole hamsteri, että ei meillä varsinaisesti liikaakaan ole. Yhtään vaatetta ei ole jäänyt vain muutamaan käyttökertaan. Mutta olen vakaasti sitä mieltä, että jatkossa riittää vähäisempikin määrä. Ei yhtään ihan kivaa tai edes tosi kivaa, vain ainoastaan sellaisia, jotka ovat täydellisiä. Ihailen muuten suunnattomasti Prinsessaleikkien HW:ta; hän on oiva esimerkki siitä, että ekologinen & eettinen voi olla myös lastenvaatehankinnoissa.

If I had a little boy...

2010-09-08T10:29:00.001+03:00

Seikkailin aamun virastoissa, ja sen uuvuttamana nukuin autuaasti koko Typyn päikkäriajan. Siksi en ehtinyt kirjoittamaan eilen lupaamani juttua, joten kaivoin arkistosta aikaisemmin valmistelemani jutuntyngän poikien vaatteista.

Niin paljon kun tykkään tyttöjen vaatteista, silloin tällöin on hauska mietiskellä, miten pukisin pienen pojan (sellainen pieni poika ylipäätään voisi olla aika ihana, mutta se on sitten toinen tarina). Siksi seurailen Blogistanissa myös muutamaa poikien elämää ja vaatteita esittelevää blogia. Hurjan kivaa, että myös pojille löytyy nykyään tyylikkäitä vaatteita moneen eri makuun. Tykkään hurjasti esimerkiksi Mrs. Agathan Walden, Der Himmel über Berlinin Joaksen, Under my Motherly Wingsin Patrikin ja Pampula ja Pikkiriikin Pikkiriikin tyyleistä. Kaikki erilaisia, mutta niin valloittavia!

Gap on läheisen sijainnin ja kattavan perusvaatevalikoiman vuoksi "hovihankkijamme". Jos meillä olisi poika, myös hänen vaatekaappinsa runko muodostuisi varmaan Gapin vaatteista. Kokosin pienen kollaasin vaatteista, jotka merkin tämän hetken valikoimista iskisi minuun. Tosin kuten tytönkin kohdalla, itse pieni tyyppi saattaisi herättää hyvinkin erilaisia fiiliksiä sen suhteen, mikä hänelle oikeasti sopisi.

Tuohon parkaan olen aivan erityisen ihastunut! Haaveilen itselleni ensi talveksi vähän vastaavaa Peak Performancen mallistosta. Pipon tupsu taas on ehkä hiukan liikaa.

Kuvat Gap.

Tyylin kulmakivet

2010-09-07T08:53:00.004+03:00

Syksy on aikaa, jolloin oma pukeutuminen alkaa taas kiinnostaa enemmän. Kesän kuljen helpoissa mekoissa enkä liikaa murehdi ulkonäköäni. Syksyisin teen inventaarion vaatekaappiin, ja innostun panostaamaan pukeutumiseen.

Lukijan toiveesta ajattelin kertoilla omasta tyylistäni vähän enemmän. Ensiksi kurkkaus vaatekaappini käytetyimpiin vaatteisiin. Huomenna sitten pukeutumis- ja ostosfilosofiastani.

Trenssi
Filippa K:n musta trenssi on muutaman vuoden takainen ostos, mutta siitä asti se on ollut lämpimämpien vuodenaikojeni pelastaja. Tarpeeksi virallinen työkuvioihin, mutta sopivasti asutettuna myös rento. Fiilis on aivan eri, jos alle pukee hameen ja korkkarit, sitoo kaulaan silkkihuivin ja sulauttaa käteen nahkahanskat, kuin silloin kun trenssin yhdistää pillifarkkuihin ja tennareihin.

Villakangastakki
Ostin lampaanvilla-kashmirsekotteisen hiilenmustan italialaisen villakangastakkini vuonna 1999. Siitä asti se on palvellut minua talvisin ainoana villakangastakkinani, nyppääntymättä edes hitustakaan. Ainoastaan vuorikangas on vaihdettu kerran. Tarvitseeko enempää kertoa, miksi tämä on vaatekaappini tukijalka?

Nahkatakki
Nahkatakkini on takkieni kärkikolmikon uusin tulokas, löytö vuoden takaa kesältä. Rakastan sen pehmeää nahkaa ja monipuolisuutta. Useimmiten paritan nahkatakin farkkujen kanssa, tai keveän mekon kanssa tuomaan siihen kontrastia.

Pitkä neuletakki
Musta ja harmaa Filippa K:n pitkä neuletakki ovat ehkä vaatekaappini käytetyimmät vaatteet. En säästele niitä yhtään, ja molemmat ovat kestäneet parin vuoden kovassa käytössä moitteettomassa kunnossa. Käytän niitä kotona legginssien kanssa ja kodin ulkopuolella pillifarkkujen ja lyhyiden hameiden kanssa.

Neuleet
Neuleissa minulle tärkeintä on materiaali; kaikki omistamani ovat joko merinovillaa tai villa-silkki tai villa-kashmir -sekoitetta. Täydellistä 100 %:sta kashmirneuletta etsin yhä. Valitettavasti olen tähän saakka onnistunut järjellisissä hintaluokissa törmäämään vain neulokseltaan huonolaatuisiin versioihin. Malliltaan pidän tällä hetkellä eniten vähän väljistä neuleista, jotka yhdistän tiukempiin alaosiin. Minulta kesti kauan tajuta, että minulle sopivin leikkaus neuleissa on hillitty v-aukko tai laajempi O-aukko. Kovin pieni O-aukko saa minut valitettavasti tasapaksun näköiseksi. Väritykseltään neuleet ovat neutraaleja, mutta joulun ajalle minulta löytyy yksi tummanpunainen neule.

Mustat ja valkoiset mekot
Kaapistani löytyy kymmenkunta mustaa tai valkoista mekkoa: spagettiolkaimisia juhliin, villakankaisia talveen, pitkähihaisia ja lyhythihaisia, kiiltäviä ja mattoja... Olen mekkoihminen henkeen ja vereen!

Musta hame
Mekkojen lisäksi viihdyn erinomaisesti hameissa. Lähes kaikki omistamani hameet ovat mustia. En välitä kovinkaan näyttävistä yläosista, mutta hameiden kanssa tykkään leikitellä. Asuun saa aivan erilaisen ilmeen riippuen siitä, valitseeko kynähameen, A-linjaisen hameen tai tulppaanihameen.

Farkut
Farkut ovat ainoat housut, joita käytän nyt, kun en käy töissä. Pesuista mieleisimpiä ovat mustat, harmaat ja perussiniset. Malleista minulla on kahta; pilliä ja suoraa. Farkuissakin laadun huomaa. Kapeita farkkuja ostan myös halpismerkeiltä, koska pidän niiden kanssa aina vähintään lantiolle tulevaa yläosaa. Suorien farkkujen kanssa lantionseudun leikkauksella ja yksityiskohdilla on enemmän merkitystä, koska niitä pidän myös lyhyiden yläosien kanssa.

Trikoopaidat
Kaapissa vino pino pitkä- ja lyhythihaisia paitoja kolmessa värissä: mustina, harmaina ja valkoisina. Kuoseista en osa juuri muuta käyttää kuin raidallista, joka sitten onkin aivan omista omaani. Raitapaita raikastaa kummasti yksinkertaisenkin asun!

Extra:Asusteet
Kesällä silmilläni on lähestulkoon aina suuret ruskeat aurinkolasit. Toisin kuin silmälasit, hatut ja myssyt sopivat minulle hyvin, ja kesäaikaa lukuunottamatta päästäni löytyykin joku niistä. Pidän huiveista, ja käytän niitä ympäri vuoden. Kenkävalikoimani koostuu pääasiassa viidenlaisista jalkineista: nahkasandaaleista, ballerinoista, tennistossuista, mustista korkkareista ja nahkasaappaista.

Olohuone

2010-08-31T03:27:00.001+03:00

Tänään ajattelin vilauttaa teille hieman kotimme sisustusta. Ensiksi kurkkaus avo-keittiö-olohuoneen oleskelutilan puoleiseen päätyyn.

Elektroniikkaa ja pieniä sisustusesineitä lukuunottamatta lähes kaikki kalusteemme on ostettu Suomesta, ja tuotu laivarahtina tänne Japaniin. Sohva on Valantin ja kotimaassa valmistettu, mihin olen erittäin tyytyväinen. Ehdottoman hyvä asia on se, että sohvan päällinen on kokonaan irrotettavissa ja pestävissä. Joskus aikanaan ajattelimme tilata siihen tehtaalta harmaan päällisen.

TV-tasoa kaunistavat tällä hetkellä lapsilukot. Saa nähdä, miten ruman jäljen ne jättävät, kun ne aikanaan otetaan pois.

Olen ollut yllättynyt siitä, miten paljon oln tykännyt verhoista. Japanilainen "mamamme" teetätti meille valmiiksi verhot kaikkiin huoneisiin Suomen kodista poimitun värimaailman perusteella. Yleensä tykkään hieman karummasta ja maskuliinisemmasta tyylistä, viimeisimmässä kodissamme ei ollut verhoja lainkaan.

Sohvan takana sijaitsee työnurkkaus. Kaikki säilytyskalusteet ovat japanilaisen Mujin. Työpöytä taas on italialaisen Rexiten Banco Light. Olen erityisen hulluina valaisimiin. Kuvassa näkyvä valkokupuinen valaisin on myös italialaisen Artemiden valmistama. Tuon lisäksi meillä on pari muuta Artemiden valaisinta tuotuna tänne mukaan. Oranssi kupuvalaisin taas on japanilaista tekoa.

Se täytyy italialaisesta designista sanoa, että niin ihanaa ja kaunista kuin se minusta onkin, niin kalusteiden odotusajat venyivät meillä kuukausiin. Milloin oli tehdas lakossa, milloin alumiinin tms. tuotanto muuten jäässä.

En ole itse suuremmin oranssin ystävä, mutta mieheni oli valinnut sen asuntoomme tehosteväriksi täällä yksin asuessaan. Täytyy tunnustaa, että minunkin silmäni kuitenkin kaipasi musta-valko-harmaaseen linjaan jotain piristystä.

Olen pikku hiljaa yrittänyt löytää kotiimme japanilaisia sisustusesineitä. Japanilaiset puukengät (geta) on tarkoitettu pidettäväksi kimonon kanssa. Meillä ne ovat ihan puhtaasti koriste-esineinä. Lattiatyynyt olen aikanaan roudannut mukanani Hong Kongista.

Yleisesti omasta sisustusmaustani voisin kertoa, että täkäläinen kotimme on hitusen liian moderni ja kliininen omaan makuuni, pidän enemmän vanhaa ja uutta yhdistävästä, rouheammasta tyylistä. (Jos totta puhutaan, niin sitä kliinisyyttä poistaa kyllä kummasti olohuoneen lattialta yleensä lojuvat lelut, jotka nyt raivasin kuvia varten pois). Ihaninta olisi, jos kodin kaikilla tavaroilla olisi jonkinlainen tarina kerrottavanaan.

Loppuun vielä päivän asu.

Toppi American Apparel, hame Gap

Tiedättekö, täällä on edelleen kuuma. Ulkona noin 33 astetta, sisällä vielä enemmän. Ei puhettakaan, että niitä ihania syysvaatteita olisi vielä saanut kaivaa esille.

Myös pieni halusi posettamaan.

Japanilaista katumuotia: jumpsuitteja

2010-08-29T16:31:00.002+03:00

Jos Japanista pitäisi nostaa tältä kesältä yksi trendi ylitse muiden, se olisi jumpsuit.

Niitä näkee kaduilla pitkinä...

...ja pätkinä...

...ja miehillä! :D

*Käsi ylös kuka uskoo, että saisi oman miehensä pukeutumaan tuohon!*

Ylivoimaisesti suosituin kuosi on pienikukallinen.

Allekirjoittanut allergisoitui ko. kuosille vuonna 1994.

Omani onkin siis raidallinen :D

Arvonta suoritettu!

2010-08-26T03:16:00.004+03:00

Ensiksikin, kiitos kaikille arvontaan osallistujille! Uusia lukijoita ilmestyi arvonnan aikana melkoinen joukko, toivottavasti jaksatte jatkossakin viihtyä täällä ;)

Suoritin arvonnan random.orgin avustuksella. Tällä kertaa arpaonni suosi...

Petulia!

Onneksi olkoon!

Ottaisitko yhteyttä viereisessä sivupalkissa näkyvään s-postiosoitteeseen, niin keskustellaan palkinnostasi :)

Kommenteissa tuli paljon kivoja juttuehdotuksia, joita pyrin toteuttamaan syksyn mittaan.

Japanista ja elämästämme täällä esitettiin myös juttutoiveita. Tämä blogi tulee jatkossakin keskittymään muotiin ja muuhun "la bella vitaan". Kiinnostuneille kuitenkin tiedoksi, että sivupalkista löytyy linkki Japania ja expattielämää käsittelevään blogiini.

Pupun paluu

2010-08-24T03:31:00.003+03:00

Pidempiaikaiseiset lukijat muistavat ehkä keväällä blogissa esiintyneen pupupaidan. Coeur a coeurilta ilmestyi jälleen suloinen syysmallisto, ja meillekin sieltä löytyi jotain, tällä kertaa pupuaiheinen mekko. Pakko kyllä todeta, että ihan kaikkein laadukkaimmista lastenvaatteista näissä ei ole kyse. Muun muassa kauluksen nepparit ovat muoviset.

Tässä lisäksi malliston mainoskuvia:

Kuvat Coeur a coeur.

Meidän neitisemme on viime aikoina innostunut kauneudenhoidosta, nimittäin hiusten harjauksesta. Harja vain ei ihan aina satu päähän oikein päin... Muutenkin on liikuttavaa katsoa, miten pieni apina yrittää matkia aikuisia kaikessa, missä kykenee. Yksi poimituista eleistä, joka sai itseni hieman häpeilemään, on neitokaisen kännykkäleikit. Mikä tahansa pitkulainen muovinen esine viedään korvalle, ja aletaan pälättämään. Hieman on tullut mietittyä, onko äiti viettänyt kännykkä korvalla turhan pitkiä aikoja. Seuraavaksi odotan mielenkiinnolla, vastaako neiti puhelimeen "Moi", "Hello" vai "Mushimushi" -paljastuupa ainakin, mitä kieltä puhelimeen puhutaan eniten :D

Gladiaattori

2010-08-22T16:53:00.005+03:00

Tämän kesän vakiouniformustani voisi kuvitella, että elämme vuoden 2010 sijasta vuodessa 30 eea. Usemman kerran viikossa päälleni on ajautunut väljyydessään hieman toogamainen, mutta ihanan vilpoisa Whyredin mekko ja Acnen gladiaattorisandaalit.

Tässä vaiheessa kesää alkaa kuitenkin tympimään. Mittari näyttää täällä illallakin vielä 30 astetta. Lämmössä ei muuten ole mitään valittamista, mutta kesähepeneet on niin nähty. Tahdon päälle nahkatakin, pillifarkut, trenssin, villapaidan -anything but.

Richesse by CELEC

2010-08-20T17:10:00.003+03:00

Yksi syksyn lastenvaatemallistojen trendiväreistä Euroopassa näyttää olevan violetti/lila. Arvatkaapas mitä -niin se on täälläkin! Joka toinen mallisto näyttää pursuilevan noita värejä.

Yksi Japanin lastenmuodin luksusmerkeistä, Richesse by CELEC, perusti jo kesämallistonsa lilaan ja violettiin. Syksyn mallistosta on julkaistu vasta teaseri (kuva tuossa yllä), ja sama linja näyttää jatkuvan.

Richessestä täytyy kertoa sen verran, että kuvat eivät tee millään oikeutta vaatteiden laadulle. Nämä ovat ehkä kauneimmin leikattuja ja huolellisemmin valmistettuja lastenvaatteita, joita olen käsissäni pidellyt. Myös hinta on sen mukainen: haitari liikkuu noin 70-150 eurossa. Nyt kesämallisto olisi alessa, mutta en taida uskaltaa ostaa mitään ensi kesää ajatellen, sillä olen melkoinen tuuliviiri lilan suhteen. Viime talvena se iski, kesällä ei ollenkaan, ja nyt sitä siis tulee jälleen talven ulkovaatteisiin. Millään ei voi tietää, mitä ensi kesänä ajattelen...

Mitäs te näistä tykkäätte?

Kuvat Richesse by CELEC.

Arvonta

2010-08-18T16:00:00.002+03:00

Blogilla on ikää viitisen kuukautta. Tämä on minulle arjen piritys sekä kaiken kivan, kevyen ja kauniin talletuslokero. Ihan itselleni en tätä jaksaisi kirjoittaa, ja ilahduin, kun huomasin sadan rekisteröityneen lukijan rajan tulleen täyteen. Nyt on aika kiittää teitä lukijoita. Olette käyneet kiitettävän ahkeraan keskustelua kommenttiboxissa ja auttaneet minua useammankin kerran etsiessäni/ihmetellessäni jotain asiaa. Kiitos ihan jokaisesta kommentista!

Kiitoksena halusin myös järjestää teille arvonnan.

Palkinto

Palkintona arvon 30 euron arvoisen japanilaisen tuotteen, jonka voittaja saa itse päättää. Se voi olla jotain itsellesi, lapselle tai kotiin. Asian ei tarvitse olla mitään tässä blogissa nähtyä, vaan käyn sitten voittajan kanssa s-postikeskustelua, jossa hän esittää toiveensa. Ainoa rajoitus on, että asian tulee olla litteä (postitusta varten).

Säännöt

Haluan tällä arvonnalla muistaa erityisesti rekisteröityneitä lukijoita ja muita vakiolukijoita, jotka ovat täällä kommentoineet. Eli arvonta on avoin lukijoiksi liittyneille (tai arvonnan aikana liittyville, ks. sivupalkki) sekä niille, jotka ovat blogissa kommentoineet tähän mennessä vakionimimerkillä vähintään kaksi kertaa. Arvontaan voi osallistua 25.8 Suomen aikaa kello 24 saakka, ja arvonnan suoritan seuraavana aamuna.

Omaan blogiinsa linkittävät saavat kaksi arpalippua (muista mainita asiasta viestissä). Voitte käyttää ylläolevaa kuvaa linkitykseen.

Arpaonnea!

P.S. Juttutoiveitannekin kuulen mielelläni!

Japanilaista katumuotia: pariskuntia

2010-08-16T14:15:00.002+03:00

Kuvattu 16.6.2010

Pipotestausta

2010-08-14T02:28:00.004+03:00

Voiko suloisempia pipoja ollakkaan?

Takki Cupcake, pipo Helmi

Takki Gap, pipo Helmi

♥ Kiitos vielä Helmi! ♥

Zara

2010-08-10T10:58:00.003+03:00

Helsingissä kiersin varmaan miltei kaikki lastenvaateliikkeet. Eniten taisin innostua Zarasta. Vauvapuoli oli täynnä kaikenlaisia ihanuuksia! Mukaan tarttui kaksi paitaa ja sammarit, mutta muutakin olisin voinut ottaa. Tilanpuute esti muun muassa kiikuttamasta mukaan suloistakin suloisempaa harmaata villakangastakkia talveksi.

Aivan suurin suosikki taitaa olla tuo ylimmän kuvan ballerinapaita ♥

Japanilaista katumuotia: poikia

2010-08-09T18:38:00.004+03:00

Kuvattu 12.6.2010

Kuumaa!!!

2010-08-07T09:30:00.026+03:00

Terveisiä Tokiosta!

Suomi jäi jälleen taakse maanantaina, ja lennähdimme tänne nauttimaan loman rippeistä. Vaikka kotimaan (tai oikeastaan läheisten) hyvästeleminen on haikeaa, olen ollut aivan fiiliksissä paluusta. Tokio on yksi ehdottomista suosikkipaikoistani maailmassa, ja se jaksaa yllättää monipuolisuudellaan. Kuka tiesi, että täältä löytyy myös biitsejä?

Mekko CoCo Emily, sandaalit Vagabond

Ainoa asia, josta on pakko vähän valittaa, on tämä armoton kuumuus. Pukeutuminen tuottaa lievästi sanottuna päänvaivaa. Suomen kesän olisi luullut olevan hyvää treeniä lämpimään ilmaan tottumisessa, mutta olen ollut sulaa tänne. Kosteus pitää huolen siitä, että mekko liimautuu ihoon 10 metriä hotellin ovelta käveltyä. Puuvilla varsinkin on osoittautunut kehnoimmasta kehnoimmaksi materiaaliksi. Niinpä tein pikaiskun matkan varrelta löytyneeseen hawaiilaismekkoja kaupanneeseen puotiin. Liehuvat helmat ovat ainoa siedettävä asu, vaikka muutamia Marilyn Monroe hetkiä on jo tullut koettua. Typyn vaatettaminen on ollut vielä vaikeampaa, kun lähes kaikki vaatteet ovat juurikin sitä puuvillaa. Pelkkä vaippa olisi varmasti ainoa oikea asuste, mutta ei oikein passeli kaupungille... Pienimmissä mekkosissa ollaan menty, ja suojattu sitten muilla keinoin auringolta.

Illalla palaamme kotiin ja arkeen. Emmekä hetkeäkään liian aikaisin. Seitsemän viikkoa matkalaukkuelämää oli ... liikaa.

Kampaaja & kesäloma

2010-06-17T05:18:00.002+03:00

Kampaajalla käyminen on täällä todellista luksusta. Asiakkaan ympärillä hyörii joukko ihmisiä, ja hiustenpesu, päänahan hieronta ja hartiahieronta kuuluvat pakettiin. Halusin hemmotella itseäni hieman kaiken härdellin jälkeen, ja niin suuntasin vielä aamulla ulos aamiaiselle ja sen jälkeen kampaajalleni.

Sano-san on muuten ensimmäinen miespuolinen kampaajani. Vaikka minun japanintaitoni ja hänen englannintaitonsa ovat suurinpiirtein samalla tasolla (eli kummallakaan ei ole häävi), sujuu kommunikaatio siitä huolimatta loistavasti. Koskaan en ole tullut pettyneenä takaisin. Ainut ongelma on stailaus. Minun tukkani ei tarvitsisi vahaa ihan yhtä paljoa kuin japanilainen jouhi...

*****

Pian suuntaamme vielä ulos sushilounaalle, ja sen jälkeen lentokentälle ja kohti Tokiota. Huomenna matka jatkuu Suomeen. Huominen on siinäkin mielessä tärkeä, että pieni prinsessani täyttää yhden vuoden ♥.

Tässä blogissa tulee olemaan todella paljon hiljaisempaa seuraavan seitsemän viikon ajan, joskin yritän silloin tällöin käydä postailemassa.

Oikein ihanaa kesää kaikille!

Mil de Berry

2010-06-14T17:21:00.003+03:00

Yksi omalaatuisimmista ja tunnistettavimmista japanilaisista lastenvaatemerkeistä, joihin olen törmännyt, on Mil de Berry. Tämän merkin vaatteita ei voi sanoa ainakaan tylsiksi, koska yksityiskohdissa ja väreissä piisaa. Monesti tämän tyyliset vaatteet ovat suttuisesti ommeltuja, mutta Mil de Berryt ovat hypistellessä tuntuneet ihan hyvänlaatuisilta.

Meille itsellemme ei ole merkiltä kotiutunut vielä mitään, mutta esimerkiksi Mimon päältä voi käydä kurkistamasta lappuhaalaria. Paria pallokuvioista teepaitaa olen kytistellyt, josko tulisivat aleen, mutta vielä menevät täydellä hinnalla.

Mil de berryjä on sillon tällöin myynissä Kawaii Kids'issä, ja Rakutenissa jatkuvasti. Rakutenin toimitus Suomeen on muuten todettu toimivaksi, ainakin Maikkikselta ja blogin lukijalta Johannalta se on onnistunut.

common

2010-06-09T15:31:00.002+03:00

Helsingin Viiskulmassa on kuulemani mukaan ihana japanilaista designia myyvä kauppa, common, jota pitää Japanista Suomeen muuttanut pariskunta. Kuvien perusteella siellä näkyy olevan paljon sellaisia esineitä, joita löytyy meiltäkin kotonta. Aivan erityisesti haluan suositella perinteisiä, sata vuotta valmistettuja Imabari-pyyhkeitä: sen pehmeämpiä ja imukykyisempiä pyyhkeitä ei voi kuvitellakaan. Tarjolla on myös esimerkiksi kaunista Hakusan posliinia.

Commonilla näkyy olevan myös verkkokauppa.

Mini Rodinia meillekin

2010-06-08T02:50:00.005+03:00

Siitä hetkestä, kun näin Mini Rodinin vaatteita ensi kerran Mrs. Agathan blogissa, oli ihastunut. Ajattelin kuitenkin säästellä tyyliä myöhemmälle iälle, sillä kuten olen aikaisemminkin sanonut, musta ja musta-valkoinen ei tuntunut tyttövauvan jutulta.

Hiljan saimme kuitenkin Tanskasta tuliaisia, ja paketista paljastui Mini Rodinin röyhelöhihainen luomuteepaita. Ja voi että -se on luonnossa vielä monin kerroin ihanampi kuin kuvissa. Lienee huolellisimmin valmistettu lastenvaate, jonka omistan. Ompelutyö on virheetöntä, yhtään päättelemätöntä langanpäätä ei roiku missään.

Voin jo nyt sanoa, että näitä lisää kiitos!

Nyt kun kaappiin on kotiutunut ensimmäiset mustat vaatteet, niin täytyy sanoa, ettei väri yhtään hullummalta tunnu meidän vaalean neitosemmekaan päällä. Kasvojen lähellä käyttäisin kyllä pikemminkin hiilenmustaa kuin pikimustaa.

Lisää SiShuNonia

2010-06-06T08:06:00.004+03:00

♥

Pienelle, klassisia värejä käyttävälle herramiehelle lahjaksi

♥

Kurkistus keittiön kaappeihin: astioita

2010-06-04T07:00:00.011+03:00

Esteettiset kiinnostuksen kohteet ovat vuosien mittaan vaihdelleet: välillä olen intoillut vaatteista, välillä kosmetiikasta, välillä sisustuksesta, nyt lastenvaatteista. Joskus opiskeluaikoina olin erityisen kiinnostunut astioista. Silloin olin myös puritanisti. Kaapista sai löytyä ainoastaan Iitalan (silloista Arabian) Teemaa ja Aino Aalto -sarjaa.

Japanissa olen taas innostunut ostamaan astioita, lähinnä vain sen vuoksi, että meiltä on puuttunut täällä tarvittavia juttuja.

Yksi tärkeimmistä on soijakulhot. Monia ruokia dipataan täällä soijaan tai johonkin muuhun kastikkeeseen. Samaa sarjaa löytyy myös riisikulhot.

Syömäpuikot ovat tulleet jokapäiväiseen käyttöön. Tykkään nykyään syödä niillä myös esimerkiksi salaattia mielummin kuin haarukalla.

Alla olevassa kuvassa olevat Mujin pitkulaiset lautaset lienevät yhdet käytetyimmistämme.

Suomesta tuli mukaan otettua sitä tuttua ja turvallista Teemaa. Pääväreinä meillä on musta ja valkoinen, vihreää on tehostevärinä. Jossain varastossa Suomessa lojuu valtava määrä ylioppilaslahjaksi saamaani keltaista Teemaa, joka ei ole tuntunut ajankohtaiselta vuosiin. Onpahan kattava pääsiäisastiasto ;).

Vihreää teetä juon säännöllisesti, ja haudutan sen omassa pienessä pannussaan. Japanilaiset rakastavat tämän näköistä keramiikkaa.

Ystävämme toivat Tanskasta meille lahjaksi valkoisia Normannin kahvattomia teemukeja, joihin olen erityisen ihastunut.

Kahvia juodaan Iittalan Taika-sarjan mukeista. Yleensä kylläkin keittimellä keitettyä, ei pikakahvia. Taika-sarja poikkeaa muusta astiamaustani, mutta tykkään sen satumaailmasta kuitenkin kovastikin.

Iittalan HotCoolit ovat yksi parhaista hankinnoistani -uskomattoman monikäyttöiset!

Ja sitten löytyy sitä aikaisemminkin mainittua Aino Aaltoa.

Viinilaseina käytämme Iittalan Essencea, joka ei tosin suostunut tallentumaan kameraan kauniisti tyhjänä.

Viimeisenä kurkistus aterinlaatikkoon, joka on täyttynyt Iittalan Citterioista. Tykkään niiden muodosta ja harjatusta teräksestä kovastikin, mutta käytännössä ne ovat osoittautuneet hankaliksi pitää puhtaina.

Quinny Zappit ja muita hankintoja

2010-06-03T06:05:00.003+03:00

Yritämme päästä Suomeen mahdollisimman pienellä tavarakuormalla, ja viime päivät olenkin metsästänyt netistä sinne valmiiksi kaikenlaista tarpeellista.

Ihan ensimmäinen hankinta olivat Quinnyn Zappit.

Kuva MyToys

Nämä ovat kolmannet hankkimani vaunut/rattaat, ja joka kerta on ollut yhtä vaikeaa. Inhoan ensiksikin ihan järjettömästi sitä loppumattomalta tuntuvaa vertailua, mikä niistä on itselle paras. Toiseksi tarjouksien kytistäminen on aivan yhtä ärsyttävää. Nämä lähtivät nyt tilaukseen saksalaisesta MyToysista. Uskoisin, että ovat meidän tarpeisiimme varsin hyvät pelit. En löytänyt ihan huipputarjousta, mutta halvemmalla ne löytyivät kuitenkin kuin Suomesta. Hopearunkoiset olisivat olleet vielä mieleisemmät, mutta kun ei löytynyt järkihintaan niin tyydyttiin näihin. Pääasia, että ne ehtivät perille samaan aikaan meidän kanssamme.

Matkasänkyä kohtaan en saanut mitään intohimoa syttymään. Carenaan päädyttiin. Pääasia, että napero ei pääse sieltä itse kipuamaan pois!

Kuva Vaunuaitta.

Hakusessa on vielä musta Stokken Tripp Trapp vauvakaarella. Halusin sellaisen jo tänne, mutta japanilaiset olivat laittaneet hintalappuun mukavan eurooppalisän... Kesäksi ihan tuollaista tuolia ei toki olisi tarvinnut, mutta eiköhän sillä käyttöä liene silloinkin, kun palaamme joskus Suomeen kokonaan. Kaikista syöttötuoleista tämän muotoilu miellyttää silmää ylivoimaisesti eniten.

Kuva Stokke.

Tripp trappia olen etsinyt ensisijaisesti käytettynä ja Huutiksessa pari pääsi livahtamaan ohi. Voi olla, että Saksan puoleen joudumme kääntymään tässäkin.

Mitäs sitten vielä? Ainakin pieni peitto, lakanoita ja pyyheitä. Ruokailuvälineet ja jotain ulkoleluja. Niin ja itkuhälytin: luulen että tulemme saunomaan ja grillailemaan useastikin vielä Typyn mentyä nukkumaan.

Huh. Josko noillä kuusi viikkoa selvittäisiin.

Valkoiset caprit

2010-06-01T03:25:00.001+03:00

Vihdoin täälläkin kolkutellaan hellelukemia. Valtaosan vuodesta kuljen mustissa ja harmaissa vaatteissa, mutta tähän aikaan vuodesta, varsinkin aurinkoisina päivinä, ne alkavat tuntua raskaalta. Silti minusta on vaikea löytää mieleisiä väriyhdistelmiä, joissa ei ole kumpaakaan noista väreistä.

Nyt olen kuitenkin ihastunut valkoisen ja hennon puuterimaisen beigen yhdistelmään. Ja erityisen ihastunut olen uusiin valkoisiin farkkucapreihini. Omistin valkoiset farkut viimeksi joskus 90-luvun alkupuolella, ja luulin, etteivät ne ikinä tekisi paluuta vaatekaappiini. Nyt mietin jo täyspitkien valkoisten pillifarkkujenkin hankintaa... Never say never.

Farkkucaprit Uniqlo, pellavapaita Gap

Kesän kaupunkiasuja

2010-05-31T04:12:00.004+03:00

Typyn ns. paremmat kesäasut näyttävät varsin hempeiltä: farkunsinistä, vaaleanpunaista, valkoista, vähän beigeä ja ruskeaa, palloja, pilkkuja ja raitaa. Näitä on tarkoitus käyttää kaupungilla liikkuessa ja vierailuilla. Leikkimiseen ja ulkoiluun on sitten reippaampia ja tummempia värejä.

Luulen, että tämä on viimeinen kesä, jolloin meillä mennään näin romanttisella linjalla. Olen tykännyt kaikesta hempeästä vauvalla, mutta meillä ei kohta enää ole vauvaa, vaan taapero... Ensi kesänä sitten jotain vähän funkympaa.

Tältä vaatteet näyttävät sitten päällä:

Haalari Biquette, neuletakki Gap

Mekko Gap, hattu Korttipaja

Mekko ja neuletakki Gap

Mekko Olive de Olive Doll, leggarit Akachan Honpo

Tunika Muji

Paita Coeur a Coeur, caprit Benetton

Mustaa Gapissa

2010-05-29T02:05:00.002+03:00

Pari viikkoa sitten Gapiin astellessani yllätyin iloisesti: liikkeen oli vallannut musta! Ei niin kovin useasti lastenvaateliikkeissä tarjolla oleva väri.

Musta on oma suosikkivärini, ja lapsillakin se näyttää minusta tyylikkäältä. Japanilaislapsille se -yllätys yllätys -sopii vielä aivan erityisen hyvin. Oma lapsoseni on kuitenkin varsin vaalea piirteiltään, joten vielä väri ei ole löytänyt omaan kaappiimme. Gapin tyttöjen Hamptons-kokoelma kuitenkin yhdistää mustaa kauniisti luonnonvalkoiseen, beigeen ja tummansiniseen. Aleista voisin napsaista jotain näistä tulevaisuuden kesiä varten.

Pienemmille:

Isommille:

Kaikki kuvat Gap.

Muji

2010-05-28T01:53:00.002+03:00

Moni onkin ehkä törmännyt ulkomaanreissuillaan japanilaiseen lifestylekauppa Mujirushi Ryōhin (nimi tarkoittaa vapaasti käännettynä brändittömiä laatutuotteita) eli Mujiin. Liikkeen ideana on myydä moderneja, pelkistettyjä tuotteita elämän kaikille osa-alueille. Tuotteissa käytetään kierrätysmateriaaleja, ja ne pyritään pakkaamaan mahdollisimman ekologisesti. Olennainen osa konseptia on logottomuus.

Meidän kotoamme löytyy lähes Mujin tuotteita lähes joka lähtöön. Tässä esimerkkejä:

kyniä

vihkoja

keittiötarvikkeita

liinavaatteita

aamutossuja

säilytyslaatikoita

pumppupulloja

kuivaustelineitä

Tykkään hurjasti näiden eleettömyydestä, ja käytössä ne ovat osoittautuneet todella kestäviksi.

Euroopassa lähimmät Mujin liikkeet sijaitsevat Ruotsissa. Sen sijaan verkkokauppa palvelee Suomeenkin.

Kaikki kuvat Muji.

Shampoodle

2010-05-27T01:51:00.002+03:00

Shampoodlen oloasut tuntuvat jakavan mielipiteitä.

Meillä...

...se osoittautui nappiostokseksi!

Tykkään:

vaatteessa on juju
väri on kauniimpi kuin kuvissa
istuu Typyn päälle täydellisesti

Seuraava sitten harmaana!

Mites te lukijat -nappaako vai ei?

Juhlamuisteloita

2010-05-24T17:42:00.004+03:00

Kevään viimeiset vieraamme, vanhempani, ovat täällä huomenna viimeistä kokonaista päivää. Katseeni alkaa jo pikku hiljaa kääntyä kesään Suomessa -kuukauden kuluttua olemme jo siellä! Saavumme Suomeen Typyn syntymäpäivänä, ja kahden päivän kuluttua siitä on tarkoitus juhlia vuosikasta. Kekkereitä on fiilistelty jo hyvä tovi, onhan se oivallinen tilaisuus nähdä kaikkein läheisimpiä ihmisiä, joista osaa emme ole tavanneet lähes vuoteen.

Viime kesänä monet jäähyväiset sanottiin myös Typyn juhlissa, sillä pian hänen ristiäistensä jälkeen tulimme tänne. Tulevien juhlien suunnitteleminen on saanut muistelemaan kastejuhlaa.

Koska oma kotimme oli jo lähes tyhjennetty, kastejuhlaa vietettiin appivanhempieni kotona. Heillä on kaunis, antiikia ja modernia sisustusta yhdistelevä koti, jossa jokaisella tavaralla on tarinansa. Niin myös kaikilla kastepöydällä olevilla esineillä.

Ruokaa rakastavat kaikki lähipiirissämme. Menua mietittiin pitkään ja hartaasti yhdessä äitini, anaoppini ja miehen toisen veljen avopuolison kanssa.

Heinäkuun loppu kun oli, kakku oli luonnollisesti tehty mansikoista.

Miehen veljen avopuolison tekemät macaronit onnistuivat täydellisesti. Tämä oli tosin vaatinut kokeilua kolmella eri reseptillä!

Mekko ja knickerssit H & M

Pieni pirpanamme nukkui sikeästi läpi kasteen ja koko juhlien.

En voi uskoa, että hän on joskus ollut noin pieni...

Kymmenen kuukautta on kulkenut siivillä.

Japanin second hand -markkinoista

2010-05-23T13:25:00.001+03:00

Kenellekkään ei tule varmaan uutisena, että japanilaiset ovat erittäin merkkitietoista kansaa. Japani on luksus-tuotteiden suurin markkina-alue, ja se myös näkyy katukuvassa. Varsinki Louis Vuitton on brändi, jota näkyy kaikkialla. Arviolta sanoisin, että joka kymmennen naisen käsivarrella keikkuu LV. Feikkimarkkinat ovat täällä käytännössä olemattomat, koska tavara halutaan täällä aitona. Ja uutena. Tämän johdosta Japanin second hand -kaupat ovat melkoisen mielenkiintoisia paikkoja näin suomalaisnäkökulmasta...

Olen silloin tällöin käynyt naapurin second hand -kaupassa vilkuilemassa laukkuosastoa sillä silmällä. Enimmäkseen siellä on tarjolla juurikin LV:tä, josta en itse pahemmin perusta. Tänään vein äitini sinne, ja toisin kuin minä tähän saakka, hän pani töpinäksi. Mukaan lähti arviolta 10-20-vuotias Alma.

Kuten kuvasta näkyy, laukkuvanhus on jo melkoisesti ajan patinoima. Jokunen tahrakin löytyy, mutta yleisilmeeltään laukku on minusta varsin siisti.

Ja hinta.

Se varmaan kiinnostaa? :)

Noin 140 euroa päivän kurssilla. Ei ihan paha. Moitteettomassa kunnossa olevasta olisi pitänyt maksaa n. 2,5 kertainen hinta.

Vaaleansinistä rakkautta

2010-05-19T11:28:00.001+03:00

Yksi odotetuimmista jutuista, mitä vieraiden matkalaukusta on purkautunut, oli Selia by R:n käsin tehty velourasu. Tähän asti olin nähnyt sen muiden tapaan vain kuvissa. Täytyy sanoa, että luonnossa se on vielä ihanampi! Tänään tepasteltiin uudessa asussa kaupungilla.

♥ ♥ ♥

Kiitos vielä Riikka!

Aamiainen Tiffanyllä

2010-05-09T10:42:00.005+03:00

♥ ♥ ♥

Ihana, ihana mies

♥ ♥ ♥

Muutenkin on huomioitu:

Annettu nukkua pitkään.

Valmis aamiainen.

Ei yhtään vaippojen vaihtoa.

Omaa aikaa.

Isompia ja pienenpiä pusuja.

♥ ♥ ♥

Mutta oikeasti.

Suurin lahja on täyttä kultaa, ja painaa kohta yhdeksän kiloa.

♥ ♥ ♥

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

SiShuNon ostoksia -froteemekko 90 cm myynnissä!

2010-05-08T01:07:00.002+03:00

Ajattelin hiljan, etten enää ostaisi muita kuin ulkovaatteita varastoon. Ja kuten niin usein, tapahtui jotain, mikä sai mielen muuttumaan. Kävin pienen oravannahkakaupan vuoksi kaupungin toisella puolella ihan toista merkkiä katsastamassa, kun huomasin, että Si*Shu*Nonin kevätvaatteet olivat 30 %:n alennuksessa. Täksi kesäksi vaatteita löytyy ihan riittävästi, mutta alennus houkutti ostamaan jotain jemmaan.

Tällä kertaa päädyin puna-valkoisen yhdistelmään.

Koossa 90 cm mukaan lähti mansikkakuvioinen farkkuasu.

Sekä hihaton froteemekko.

Alennuksessa oli kuitenkin ties mitä muutakin, kuten tämä samainen ihanainen hupparimekko pinkkinä...

Ja sitten kävi niin, etten vain malttanut jättää sitä hyllylle :D

*****

Si*Shu*Nonista tuntui tykkäävän moni lukija. Ajttelinkin tällä kertaa tarjota jollekulle lukijalle mahdollisuus

lunastaa pinkki mekko tyttärelleen

Jos ei innostunutta ostajaa löydykkään, on tälle käyttöä tulevaisuudessa meillä itsellämmekin.

Mekko on siis kokoa 90 cm. Lapun mukaan menisi 85-95 cm pitkälle tytölle, mutta suosittelen tarkistamaan alla olevat mitat. Materiaali on ihanaa kesäisen ohutta froteeta. Takapuolella on pieni kirkkaanpunainen sydän.

Olka-helma 49 cm

Kainalo-kainalo 32 cm

Lantiokaistale 29 cm (venyy)

Hinta 26 euroa + postarit n. 3 euroa.

Jos kiinnostuit, varaa mekko kommenttilootaan ja laita postia sivupalkista löytyvään s-postiosoitteeseen.

Olisi hauskaa, jos tämä ihanuus löytäisi Suomeen jonkun pienen prinsessan kesäasuksi!

Jackie O

2010-05-07T04:04:00.002+03:00

Shoppailu jäi tällä matkalla (miltei) kokonaan väliin. Tekemistä riitti muutenkin, ja samat kaupat löytyvät omastakin kaupungista. Pienen pyräyksen tein kuitenkin aurinkolasikauppaan, jonka ikkunassa luki kaikki mallit -20-50 %.

Ja tällaiset löytyivät:

Taustalla Nagasakin kaupunki.

Ray Banin Jackie Ohh -aurinkolasit ovat saaneet inspiraationsa Jacqueline Kennedy Onassiksen käyttämistä suurista laseista. Itseeni kolahti erityisesti väri, joka sopii mielestäni täydellisesti omiin väreihini.

Sitten vielä muutama sananen hiuksista. Kuten varmaan lähestulkoon kaikilla naisilla, myös minulta lähti tolkuton määrä tukkaa synnytyksen jälkeisinä kuukausina. Kyllästyin kuontalon surkeaan kuntoon niin, että leikaksin sen lyhyeksi ensimmäistä kertaa lähes kolmeenkymmeneen vuoteen. Hyvä veto, joka olisi pitänyt tehdä jo paljon aikaisemmin. Mutta nyt vaivaa uudenlainen ongelma. Koko pää puskee lähteneiden hiusten tilalle lyhyttä baby-hiusta. Todella vaikea saada hiuksia pysymään sileänä.

Meillä asustaakin nykyään kaksi peikkoa.

We're Back!

2010-05-06T06:59:00.001+03:00

Kotiuduimme reissusta eilen illalla. Ohjelma oli melkoisen tiivis. Seitsemän päivän aikana tuli katsastettua kolme kaupunkia: Fukuoka, Nagasaki ja Hiroshima. Kaikki todella upeita ja mielenkiintoisia paikkoja. Typy oli erittäin mallikas matkalainen, hymy korvissa kulki mukisematta mukana.

Yllä olevassa kuvassa neiti vetelee päikkyjä Fukuokan edustalla olevalla henkeäsalpaavan kauniilla kukkasaarella.

Tuli myös todettua, että meillä on melkoinen citybeibi. Samaisella saarella tuli otettua ensikosketus ruohikkoon. Ällöttävä tunne neidin mielestä. Raukkaparka kohotteli jalkojaan korkeuksiin ja yritti kiivetä syliin minkä ehti.

Nyt laulaa pyykkikone ja yritämme muutenkin saada taas arjen rullaamaan.

Reissuun!

2010-04-28T03:15:00.007+03:00

Japanissa alkaa perjantaina lähes viikon mittaiset pyhät eli kultainen viikko. Lennähdämme itse vapaista nauttimaan 1400 kilometriä etelään täältä.

Pakkaaminen tälle matkalle on ollut sangen mielenkiintoista. Mies nimittäin tulee reissuun suoraan työmatkalta Ruotsista. Minun on siis selvittävä Typyn kanssa lentokentälle kahdestaan julkisilla kulkuneuvoilla. Matkarattailla ei junaan mahdu, joten minun on otettava Typy kantoon ja rattaat käteen. Tämä ei erityisesti jätä tilaa matkatavaroiden kantamiselle...

Päädyimme siihen, että omat matkavaatteeni pakattiin miehen matkalaukkuun, ja ne siis tekevät ylimääräisen kierroksen Euroopassa. Lentokentän säilytysvaihtoehtojakin tutkittiin, mutta mies lähti reissuun niin aikaisin, ettei säilytys ollut vielä siihen aikaan avoinna. Arvaatte varmaan, että minun vaatteilleni ei paljon tilaa jäänyt, kun mies tarvitsi tilaa kahden viikon työ- ja lomavaatteille, eikä moninaisista kulkuneuvojen vaihdosta johtuen halunnut ottaa kuin keskikokoisen matkalaukun mukaan.

Visual packing List on

ladattavissa ilmaiseksi House on Hill Road -blogista.

Bongasin sen ensimmäisen kerran

huippuihanasta Lilou's Crush -blogista.

Onneksi olen kuitenkin kohtuullinen pakkaaja. Harvoin tulen ottaneeksi mitään ylimääräistä. Periaatteenani on, että yläosia tulee yksi per matkapäivä ja alaosia reilusti vähemmän, ja mekot korvaavat kombot. Varsinkin Japanissa vaatteiden pesettäminen tarvittaessa on helppoa ja edullista. Haluan myös, että lähestulkoon kaikkien ala- ja yläosien on oltava yhdisteltävissä keskenään. Väripaletiksi muodostuu näistä syistä useinmiten musta-harmaa-valkoinen. Luottoballeriinani ovat niin hyvät, että usein pärjään pelkästään niillä vaikka viikon. Tällä kertaa mukaan lähtee lisäksi mustat remmisandaalit.

Typyn kohdalla en ole vielä läheskään yhtä hyvä pakkaaja. Ylipakkaaminen on ollut aika tavallista, mutta onneksi vaatteet ovat pieniä. Nyt kaiken Typyn tavaran on mahduttava ruokineen ja leluineen yhteen selkäreppuun, koska minun täytyy saada kannettua mukanani vielä järjestelmäkamera ja käsilaukkuni. Saa nähdä, kuinka onnistuu.

Kuten arvaatte, McBookini ei lähde tällä kertaa matkaan mukaan. Toivotankin kaikille oikein hauskaa vapun aikaa, ja palataan viikon päästä!

Sitä ennen kysyisin kuitenkin, että minkälaisia pakkaajia teissä lukijoissa on?

Kesävaatteisiin täydennystä

2010-04-25T03:33:00.003+03:00

Kesävaatteiden täydennys jatkui hiljan Olive des Olive Dollin vaatteilla. Olive des Olive Doll on jälleen kerran nimestään huolimatta japanilainen valmistaja. Tästäkään merkistä minulla ei ole aikaisempaan kokemusta, joten nähtäväksi jää, minkälaisia nämä ovat käytössä.

Pallokuvioinen mekko on oikeasti 90 cm tunika. Ajattelin, että se menee tämän kesän mekkona ja ensi kesän tunikana.

Shortsiasun paidassa on kerrankin teksti, jonka kanssa voi elää. Yleensä paitojen tekstit ovat melkoista hölynpölyä.

Kuvia kesän 2010 kokoelmasta:

Kuvat Olive des Olive Doll.

Kirsikankukkia

2010-04-20T06:00:00.002+03:00

Yksi kevään tärkeimmistä tapahtumista Japanissa on kirsikankukinta eli sakura. Kukinnan ollessa parhaimmillaan japanilaiset kokoontuvat joukolla puistoihin piknikeille ihailemaan valkoisina hohtavia kirsikkapuita.

Kirsikankukat näkyvät kaikkialla muuallakin tähän aikaan vuodesta: korteissa, kirjepaperissa, kännykkäkoruissa, lounasrasioissa, kosmetiikkapurkkien koristeissa. Lista on loputon.

Otin osaa itsekin tähän villitykseen: sekä varpaiden että sormien kynsiäni koristavat nyt sakurakoristeet. Manikyyri on itse tehty, geelimäiset tarrat oli helppo kiinnittää itsekin siististi. Kestävyyttäkin on jo testattu kattiloita tiskaamalla ja juoksulenkillä. Vähän hassultahan noin koristeelliset kynnet lyhyinä näyttävät, mutta talven yksiväristen lakkojen jälkeen piristävät.

Uusi lempihame ja laukkuhaaveilua

2010-04-18T16:27:00.004+03:00

Tällä viikolla löysin itselleni erittäin vahvan kandidaatin kevään suosikkihameeksi. Tai oikeastaan suosikkihameeksi, -mekoksi ja -topiksi. Kyseessä on jälleen kerran DKNYn monitoimivaate (en vain voi vastustaa niitä ihania myyjiä -päädyn aina ostamaan sitä, mitä heillä on itsellään yllään!), joka perusmuodossaan on olkaimeton mekko. Tuubimaisen yläosan voi kuitenkin kääntää vyötärölle, jolloin vaate muuttuu hameeksi. Toppinakin sitä voi käyttää.

Talven aikana on tuulut hankittua useampikin näyttävä hame, mutta nyt kaipasin jotain simppelimpää, kuitenkin sellaista, jossa olisi joku juju. Tykkään hameen pussittavasta alaosasta ihan hulluna. Lisäksi se on mielettömän mukava päällä ja siinä on helppo liikkua.

Toinen viikon hankinta on käsityöläiskaupasta hankittu leopardikuvioinen huivi. Tykkään ostaa täältäkin tuotteita suoraan käsityöläisiltä, jos vain mieleisiä löytyy. Tuo huivikauppa on sellainen, että uskaltaudun sinne vain harvakseltaan, sillä aina tarttuu mukaan jotain.

hame DKNY, paita ja leggarit Uniqlo

huivi käsityötä, balleriinat Margaret Howell Idea

Yksi ostos jäi edelleen haaveeksi. Olen pidenpään miettinyt uuden laukun hankkimista, ja kandidaattikin löytyy jo: Balenciagan First.

Kuva Balenciaga.

Olen periaatteessa laukkufriikki, mutta erittäin laiska vaihtamaan tavaroita laukusta toiseen. Ideaalitilanteessa minulla olisi kolme "täydellistä" laukkua: läppärin vetävä työlaukku, rennompi laukku vapaa-aikaan ja juhliin clutch. Tuo Balenciaga ajaisi rennon laukun asemaa. Työlaukkukin kaipaisi päivitystä, mutta koska juuri nyt en töissä ole, niin yllättäen vapaa-ajanlaukun hankkiminen houkuttaa enemmän.

Kävin tänään Balenciagan liikeessä hypistelemässä laukkua, ja oih ja voih että se olisi minulle juuri täydellinen! Mutta törmäsin jälleen samaan ongelmaan kuin niin monesti ennenkin. Jenin kurssi on eritäin vahva verrattuna dollariin ja euroon, ja kaikki jenkki- ja euroopalaiset tuotteet maksavat hunajaa täällä. Tuolla laukulla oli euroihin käännettynä hintaa n. 250 e enemmän kuin Euroopassa. Summa on sellainen, että se on käytönnössä mahdoton ohittaa olan kohautuksella.

Sinne jäi laukku. Niisk.

Synttärimekko

2010-04-17T17:07:00.005+03:00

En varmaan liene ensimmäinen äiti, joka ostaa tyttärensä ensimmäisen synttärimekon hieman etuajassa.

Tällaiset tarttuivat mukaan Gapista jo tovi sitten.

Juhlat järjestetään juuri ennen juhannusta maalla, enkä halunnut mitään kermakakkumaista tai pönöttävää, vaan pikemminkin kevyttä, kesäistä ja yksinkertaista. Värivalinta yllätti ehkä hieman itsenikin, mutta nähtyäni tuon yhdistelmän mallinuken päällä en vain voinut vastustaa sitä. Ja kyllähän heleät värit alkukesään sopivat. Mielessäni näen jo rantakoivikossa otettuja valokuvia.

Vielä kun löytyisi tämä panta. Toistaiseksi sitä ei ole vielä tullut kumpaankaan lähellä olevaan Gapin myymälään.

Minä ♥ villaa

2010-04-16T10:47:00.007+03:00

Tein vuosia sitten päätöksen, että alan suosia vaatteissani luonnonkuituja keinokuitujen sijaan. Ensimmäinen askel oli, kun havaitsin, että viikon alppimatkalla keinokuituiset kerrastoni alkoivat haista kuolemalle jo yhden hikisen päivän jälkeen. En halunnut hankkia haisulin mainetta, joten heivasin vanhat kerrastot mäkeen ja hommasin tilalle 100 % villaa olevan kerraston. Sillä sitten painelikin ilman hajuhaittoja iloisesti koko viikon.

Pikkuhiljaa aloin raivata vaatekaapista pois kaiken, jonka materiaalilapussa vilahtikin polyesteri, polyamidi, nailon tai varsinkin akryyli. Pienenä poikkeuksena lycra, jota suon farkkuihin ja joihinkin trikoopaitoihin parin prosentin verran. Isona poikkeuksena kuorivaatteet: ilman gorejani ja softshellejäni ette minua talvisin ulkona liikkumassa näe.

Keinokuitusten vaatteiden sijaan olen täyttänyt kaappiani pikkuhiljaa villalla, puuvillalla, silkillä ja pellavalla. Muuntokuituihinkin, varsinkin modaaliin, minulla on suopea suhde. Mutta kaikista eniten olen rakastunut villaan.

Lapsuudestani minulle oli jäänyt muistikuva, että villa on tavattoman kutittava materiaali. Vaan eipä ole, jos ostaa riittävän hienolaatuista, esimerkiksi merinovillaa. Sivuhuomautuksena todettakoon, että merinovillan alkuperä kannattaa tarkistaa, jottei tule ostaneeksi Australiassa epäeettisesti tuotettua merinoa. Minultakin asia valitettavasti unohtui, ja ostin syksyllä pari merinovillavaatetta Uniqlosta. Alkuperää en edelleenkään tiedä, mutta Australia on varsin todennäköinen vaihtoehto.

Villaneuleiden etu verrattuna keinokuituisiin on se, että villa on kesällä vilpoisempaa ja talvella lämpimämpää kuin keinokuidut. Parin sentin paksuinen polyamidineule ei pitänyt minua läheskään niin lämpimänä pakkasissa kuin ohuen ohut merinoneule. Tykkään myös siitä, että villa puhdistaa itse itseään, ja pesun sijasta riittää usein kunnon tuuletus.

Villafanin kaapista löytyy tällaisia 100 % villaa olevia juttuja:

Pitkiä neuletakkeja

V-aukkoisia paitoja

Neulemekkoja/tunikoita

Lyhyitä neuletakkeja

Typyn villavaatteet

Onko lukijoissa muita villafaneja?

SiShuNon ja pakkaamisesta

2010-04-14T07:01:00.005+03:00

Viimeviikkoiset pinkit vaatteet Si*Shu*Nonilta olivat oikeastaan sivuostos, läksin nimittäin hakemaan tätä:

Viimeisen vuoden aikana lähipiiriin on syntynyt pitkälti yli kymmenen vauvaa, ja Si*Shu*Nonin kirkkaansininen froteinen kokohaalari lähti uusimmalle tulokkaalle, maaliskuun lopussa syntyneelle pienelle pojalle. Väri on mielestäni luonnossa todella upea, oikea hehkuvan sininen.

Japanissa pakkaaminen on oikea taidelaji. Aikuisten paketit ovat hillittyjä, mutta lasten paketit voidaan tehdä vähän leikkisemmiksikin. Minusta tästä paketista tuli hauska, ainoana miinuksena on joka paikkaan tunkeva Engrish. Yhdessä tarrassa lukee Don't let's worry...

Sitten vihdoin varsinaiseen merkkiesittelyyn! Si*Shu*Non on yksi ensimmäisistä japanilaisista lastenvaatemerkeistä, joihin tutustuin. Meillä on aikaisemmin ollut merkiltä yökkäri, mutta se on nyt harmikseni jäänyt pieneksi.

Tässä jutussa ja aikaisemmin esiintyneet vaatteet ovat Si*Shu*Nonin vauva- ja taaperoikäisten Mignon et Ingénu -mallistoa. Isommille lapsille on olemassa omat, hieman rokimmat linjansa. Useimmissa Mignon et Ingénu -malliston vaatteissa on yksivärinen pohja perusvärissä. Pääosassa ovat merkin pupu-, nalle- ja sammakkohahmot.

Tällä käyttökokemuksella on laatu on ollut todella hyvää, joskin nepparinapit voivat olla löysänlaisia. Pesuohjeitakin on syytä noudattaa tarkasti. Olen ihastunut varsinkin merkin froteeseen, se on todella ohutta ja pehmoista.

Tässä kuvia myymälöistä tämän vuoden kevät- ja kesävaatteista:

Alimmat kuvat Si*Shu*Non.

Si*Shu*Nonia saa tilattua ainakin edellisessä postauksessa esitellystä Rakutenista. Pikakatsauksella siellä näyttäisi olevan enemmän viime kauden vaatteita. Si*Shu*Non on kuitenkin merkki, joka säilyttää linjansa, samat puput ja sammakot seikkailevat niissäkin vaatteissa.

Rakuten -japanilaisia lastenvaatteita netistä!

2010-04-13T06:18:00.006+03:00

Olette kaipailleet kommenttiboxissa tietoja siitä, mitkä nettikaupat toimittavat esittelemiäni japanilaisia lastenvaatteita Suomeen. Nyt vihdoin löysin kultasuonen. Vastaus oli jälleen kerran lähempänä kuin arvasinkaan. Ostamme itse yhtä sun toisenlaista Rakutenista, mutta luulin sen olevan ainoastaan Japanin sisäinen markkinapaikka. Lähempi tutkiskelu osoitti, että Rakuten toimittaa ympäri maailman.

Käykääpä siis kurkkimassa (klikkaa yllä olevaa kuvaa)! Jos haet tietyn merkin nimellä, kannattaa kategoriaksi valita Babies, kids & maternity. Muuten hakutulokset ovat hieman kummallisia, ainakin itselläni. Tilauksia suunnitteleville muistuttaisin, että japanilaiset vaatteet ovat mitoitukseltaan pienenpää -ja varsinkin kapeampaa- kuin pohjoismaiset.

P.S. Myös Si*Shu*Nonia saa Rakutenista, esimerkiksi yllä olevan kollaasin viitat. Biquettea löytyy myös, Coeur a coeuria en valitettavasti löytänyt ainakaan tällä kertaa.
P.P.S. Si*Shu*Nonista myöhemmin lisää!

Pinkkivaara!

2010-04-10T16:16:00.002+03:00

Olen aivan tohkeissani uusimmista löydöistäni! Typyn kevätvarustus kaipasi täydennystä, ja löysin meille juuri passelin huppari-farkut-shortsit-paita -yhdistelmän Si*Shu*Nonilta. Varsinainen merkkiesittely seuraa myöhemmin, tällä kertaa vain kamera lauloi.

Ei pinkin ystäville! ;)

Biquette

2010-04-08T03:05:00.002+03:00

Tällä kertaa merkkiesittelyssä on Coeur a coeurin sisarmerki Biquette. Olen Biquetteen aivan yhtä ihastunut kun ensiksi mainittuun, mutta en suoraan sanottuna ymmärrä, miksi kyse on kahdesta eri merkistä. Coeur a coeurin vaatteet ovat vaaleanpuna-ruskea-valkosävyisiä ja Biqueten sini-ruskea-valkosävyisiä, mutta muuten ne ovat hyvin samanhenkisiä.

Tässäpä kuvia:

Kuvat Biquette

Meille kotiutui ensimmäisessä kuvassa näkynyt haalari, joskin toisen kuvan pussimainen paita on vakavasti harkinnan alla.

Haalari on vielä hitusen väljä, mutta kesällä varmasti juuri passeli.

Biquettea näyttää myyvän ainakin YesStyle, joskaan en mallistoa pääse katsomaan, koska pääsy Japanista on estetty.

Virheitä

2010-04-06T05:47:00.006+03:00

Olen tehnyt varmasti kaikki mahdolliset virheet lastenvaateostoksissa. Voi jospa minulla olisi ollut kaikki tämä tieto jo vuosi sitten... Tai edes muutama kuukausi sitten. Varsinkin ulkovaatteiden osalta ostaisin aivan eri juttuja kuin mitä meillä on viimeisen vuoden aikana ollut. Nyt oikeastaan huvittaa, mitäköhän sitä on ostoksia tehdessä oikein ajatellut. Pieni etukäteisperehtyminen olisi tehnyt ihan hyvää.

Tässäpä näitä virheitä:

Minulla ei ollut kesäkuussa syntyneelle tytölle yhtään tuulenpitävää kesäulkovaatetta. Vietimme kuitenkin lähes koko kesän tuulisilla mökeillä, jossa windstopper-haalari olisi ollut välttämättömyys.
Elokuussa-lokakuussa Pohjois-Japanissa on todella lämmin, mutta usein tuulista. Edelleenkään minulla ei ollut yhtään windstopper-vaatetta, ainoastaan pörröhaalari. Sille ei ollut käyttöä ennen lokakuun puolta väliä, sen sijaan ihan ohuelle tuulipuvulle kylläkin, vaan sellaista ei täältä alkusyksystä löytynyt.
Äitiyspakkaus on hieno asia ja nostalginen juttu, mutta enää en ottaisi sitä. Suurin virhe oli äitiyspakkauksen talvihaalariin tyytyminen. Mies meinasi tulla hulluksi joka kerta tyttöä pukiessaan. Puolivuotiaalla pitäisi aivan ehdottomasti olla suljettavat hihan ja lahkeensuut. Jälleen kerran kaipasin myös tuulenpitävyyttä. Ruuhkaisessa miljoonakaupungissa kantaminen on usein rattaita kätevämpi ratkaisu.
Sisävaatteissa suurin virhe oli se, etten tsekannut ajoissa, että kokoluokan kaikille vaatteille löytyy riittävästi pareja. Ensimmäisenä vuotenahan lahjavaatteita tulee julmettu kasa, mutta usein lahjaksi tulee yksittäisiä vaatekappaleita, ei kokonaisia settejä. Niinpä meillä oli ties kuinka monta paitaa ja bodyä, joihin ei sopinut yhdetkään tai vain yhdet housut, ja vice versa.
Kokojen kanssa töppäily jatkuu edelleen. En ole ostoksia tehdessäni perehtynyt riitävästi merkkien mitoitukseen. Viimeisenä esimerkkinä Suomen kesää varten hankitut PO.Pin windstopper fleece ja Ticketin plain rain. Otin molemmat koossa 80, ja kaikesta päätellen ne ovat kesällä vielä liian suuria vuoden täyttävälle. Onneksi syksy on täällä lämmin ja pääsevät varmasti käyttöön silloin. Kesäksi täytyisi sitten etsiä samat koossa 74.

Nyt sitten jännityksellä odotan, kuinka pieleen ensimmäiset kenkäostokset menevät. Tällä hetkellä käytössä on vain prewalkereita, mutta kävelyharjoituksia tehdään jo siihen malliin, että tarvetta saattaa olla ennen yksivuotispäivää.

Nyt olen miettinyt pääni puhki, minkälaisia ja kuinka monet kevät/kesäkengät vuosikas tarvitsee. Olisiko teillä jakaa kokemuksianne? Minkälaisille kengille on ollut eniten tarvetta? Oletteko käyttäneet muita kuin varsinaisia ensiaskelkenkiä? Mitä virheitä olette kenkäostoksissa tehneet?

Meillä on odottamassa ainoastaan mummon hankkimat Pedipedit. Kaupunkiolosuhteissa nuo ovat varmasti passelit mekkokengät. Mutta yksin näillä ei pitkälle pötkitä.

Kuva Pediped

Kellopuu

2010-04-05T07:08:00.002+03:00

Löysin viikonloppuna jotain kauan kaipaamaani. Meillä ihan kaikille tavaroille pitää olla oma paikkansa, tai muuten ne pyörivät ympäri huushollia. Näin on asian laita ollut myös kellojen kanssa. Olen jo pidempään etsinyt kivaa säilytysratkaisua niille, ja nyt löysin tämän:

kellot Paul Smith, Certina, Suunto,

Sarpaneva ja Axcent, cocktailsormus H&M

Magneettipuu on japanilaisen Dudenden tuotantoa. Minusta se on hyvä esimerkki siitä, miten pohjaismainen ja japanilainen design ovat lähellä toisiaan. Molemmissa maissa löytyy paljon modernin, virtaviivaisen ja pelkistetyn designin ystäviä. Ei ihme, että esimerkiksi Iittalaa näkee täällä paljon myynnissä.

Duendelta huolisin paljon muutakin, esimerkiksi nämä.

Kuvat valmistajan.

Peruslauantai

2010-04-03T14:38:00.022+03:00

Sain vihdoin käyttöön Gapin froteisen mekon. Ensimmäinen versiohan meni pilalle jo käyttöönottopesussa. Tämän kappaleen pesin ihan varmuudeksi käsin, ja siitä mekko näytti selviävän moitteetta. Pesen aika paljon muutenkin pyykkiä käsin, muun muassa kaiken silkkisen ja villaisen, joten kai tuota mekkoakin jaksaa käsin pestä. Frotee on lapsilla mielestäni tosi kiva materiaali.

Täällä on kevät jäljessä ja etenee suurin piirtein samassa tahdissa Etelä-Suomen kanssa. Lämmintä oli tänään miltein kymmenen, ja nahkatakilla pärjäsi siis paremmin kuin hyvin. Tykkään käyttää saappaita, mutta oikeasti niitä ei enää tarvitsisi. Pitäisi varmaan kaivaa ballerina- ja tennarivarastot taas käyttöön.

huivi Gap, nahkatakki Rock'm Blue

neule Philosohpy Blues Harmony Original

farkut Uniqlo, saappaat vagabond

Boo Foo Woo

2010-04-02T05:01:00.007+03:00

Ajattelin tänään esitellä teille jotain erilaista, mitä blogissani on aikaisemmin nähty, joten merkkiesittelyyn valikoitui värikäs Boo Foo Woo (jälleen kerran melkoinen nimi!). Boo Foo Woon vaatteita on tullut hypisteltyä useammankin kerran, sillä aikaisemminkin mainitsemassani läheisessä outlet-kylässä on merkin liike. Meille ne ovat kuitenkin vähän liian rock'n rollia, joten kotiin asti ei ole päätynyt mitään.

Turhat löpinät sikseen, antaa kuvien puhua puolestaan (kuvat saa klikattua suuremmiksi).

Kuvat Boo Foo Woo.

Jos Boo Foo Woo sattui kolahtamaan, niin sitä saa nettisivujen mukaan Tukholman NK:sta. Nettikaupoista sitä saa ainakin nykiläisestä Babestasta, josta löytyy kaikkea muutakin astetta viileämmille naperoille.

P.S. Japanissa ei pääsiäistä vietetä, joten meillä arki jatkuu entisellään. Olo on hieman haikea, onhan pääsiäinen yksi lempipyhistäni.

Oikein aurinkoista ja iloista pääsiäistä teille Suomeen!

Pantahulluus

2010-04-01T04:21:00.010+03:00

Löysin Etsystä jotain, joka aiheutti välittömästi hurjaa sydämentykytystä. Juuri sellainen hupsunhauska juttu, jollaisia rakastan. Meidän on aivan pakko saada tällainen panta!

Mutta oi ja voi, Kenziepoon shopissa ei ole tälla hetkellä mitään myytävää. Omat virkkaustaitoni ovat olemattomat, eikä myyjän paluusta ole tietoa. Vastaavanlaisten etsinnät jatkuvat, mutta sillä aikaa...

Ihanaiset käsityötaitoiset lukijani! Ei teistä kukaan olisi halukas tekemään meille tuollaista pantaa? (Tai vaikka viittä!) Maksan mieluusti himotuksestani käyvän hinnan. Kiire ei varsinaisesti ole, kesällähän pannan pääasiallinen käyttöaika olisi. Yhteyttä voi ottaa sivupalkissa näkyvään s-postiosoitteeseen.

Kiittää ja kumartaa ja jää toivomaan postia.

Abima asuu meillä

2010-03-30T16:31:00.001+03:00

Näiden muutaman ensimmäisen blogijutun perusteella saattaa näyttää siltä, että tykkään ainoastaan kaikesta vaaleanpunaisesta, söpöstä ja tyttömäisestä. Tykkään toki kaikesta edellä mainitusta - tyttöjen vaatteissa. Muuten makuni on aika erilainen. Itse asiassa tämä söpöilyinnostus vaatteissa tuli kuitenkin itsellenikin hieman yllätyksenä. Vielä raskausaikana luulin pukevani tulevan lapseni (sukupuolta emme tienneet) retromuotiin.

Sisustuksessa tykkään itse asiassa eniten aika maskuliinisesta, hieman teollishenkisestä tyylistä: harjatusta teräksestä, tiiliseinistä sisällä, jykevistä ja suoraviivaisista kalusteista sekä minimaalisesta tekstiilien määrästä. En kuitenkaan usko, että tulen ihan lähitulevaisuudessa tuollaisessa kodissa asumaan sen lapsiepäystävällisyyden vuoksi. Täällä Japanissa kotimme on pelkistetyn modernisti sisustettu. Ja lähes kokonaan valkoinen -ei sekään kovin lapsiystävällistä...

Mutta nyt jouduin jo aikamoiselle sivupolulle varsinaisesta aiheesta. Tarkoitukseni oli esitellä teille jotain, joka ei ole ihan perinteisellä tavalla nättiä, nimittäin uglydollssit. Tässä poseeraa koko ryhmä näitä veikeitä rumiluksia.

Kuva Uglydolls

Uglydollsit ovat yhdysvaltalaisen David Horvathin and korealaisen Sun-Min Kimin rakkauden hedelmä. Ihan kirjaimellisestikin, sillä hahmot saivat ensimmäisen elämänsä Davidin tulevalle vaimolleen lähettämissä rakkauskirjeissä. Sun-Min taas lähetti yhden hammoista rakkaalleen takaisin täytettynä pehmonukkena.

Meillä asustaa Abima. Hänestä kerrotaan Uglydollsien sivuilla näin:

Abima is out of control! He’s got his hand in the cookie jar,

and his mind on the next adventure, which is probably going

to involve bouncing off the walls and knocking over expensive

stuff. He only knocks over the expensive stuff. Not to worry though.

Abima is very protective and would always watch out for you. Are you

scared of the dark? So is Abima! Oh. Anyway, Abima loves to visit his

favorite cousin Wage. They look like they could be related, right?

Maybe he’s your cousin too.

Abima on Typsykän ensimmäinen lelu. Ostin sen raskausaikana New Yorkin F.A.O Schwartz'ista, maailman upeimmasta lelukaupasta, joka ansaitsee oman postauksensa jossain vaiheessa.

Uglydollseja voi tilata brändin omasta verkkokaupasta myös Suomeen.

Mitäs tykkäätte, kolahtavatko uglydollsit kehenkään muuhun?

Pupupaita

2010-03-28T13:20:00.004+03:00

Perjantain ostosreissulla tarttui mukaan söpö pupupaita. Itse asiassa olin matkalla aivan toiseen kauppaan, mutta kyseisellä lastenvaateliikkeellä on hyvä myyntistrategia: he vaihtavat jatkuvasti suoraan hissin edessä olevan esittelyhyllyn vaatteet. Sieltä tämä pupupaitakin minua houkutteli.

Coeur a couer oli minulle ennestään tuntematon merkki. Kyse on kuitenkin japanilaisesta eikä ranskalaisesta valmistajasta, vaikka nimestä voisi toisin päätellä. Jostain syystä täällä rakastetaan antaa ulkomaankielisä nimiä. En tiedä kovinkaan montaa japanilaista vaatemerkkiä, jolla olisi japaninkielinen nimi. Silloinkin kyse on useimmiten suunnittelija oma nimi. Suomalaisiinkin nimiin olen törmännyt: lastenvaatepuolella löytyy Pikku Poika ja aikuisten puolella Ehkä söpö, Otan Tämän ja Minä Perhonen.

Coeur a couer'n mallisto oli ihan silkkaa söpöstelylinjaa. Tässä muutamia kuvia. Englanninkielistä verkkokauppaa en valitettavasti löytänyt.

Kuvat couer a couer.

Cozy

2010-03-27T04:39:00.011+02:00

Rakastan vaatteita, jotka ovat monitoimisia ja muunneltavia. Tämän talven löytö on DKNY:n cozy-neuletakki. En Suomessa ole koskaan ostanut DKNY:n tuotteita, mutta täällä olen ihastunut niihin. Pääsyynä ovat viereisen tavaratalon supermukavat ja supertyylikkäät DKNY:n osaston myyjättäret.

Yllä olevassa kuvassa se on normaalitilassaan avonaisena. Takaa neule on lyhyt, edessä on kaksi pitkää paneelia.

Cozyn voi kuitenkin pukea ylleen ainakin 20 eri tavalla. Oma mielikuvitukseni ei varmasti olisi riittänyt niitä kaikkia keskimään, mutta neuleen mukana tuli kirjanen, jossa opastettiin 12 tapaa pukea se. Lisää löytyi nettisivuilta.

En ole takkeja lukuunottamatta maksanut mistään yläosasta näin paljoa, mutta parin kuukauden käyttökokemuksella täytyy sanoa, että tämä on yksi parhaista ostoksistani ikinä. Tuntuu, kuin olisin samalla saanut sen parikymmentä eri vaatetta. Näitä ideoita voin tietenkin hyödyntää minkä tahansa muun pitkäpaneelisen neuleen kanssa, sen ei tarvitse olla juuri cozy.

Omani on hieman kullanhohtoinen beige, valitettavasti kuvat eivät tee oikeutta värille. Materiaali on silkin ja kasmirin sekoitusta. Värejä löytyy koko sateenkaaren kirjolta, ja materiaaleissakin on vaihtoehtoja.

DKNY:llä on paljon myös muita ns. infinity -vaatteita. Olen ostanut itse muun muassa vaatteen, joka toimii sekä mekkona että hameena. Tavallisen kuluttajan on usein kuitenkin vaikea havaita vaatteen mahdollisuuksia, jollei myyjä niitä esittele. Täällä Japanissa se taito hallitaan. Oman tavarataloni DKNY:n osastolla on mallinukke, jonka päällä myyjä näyttää nopeasti eri vaihtoehtoja.

Neuletakki DKNY, t-paita Filippa K, farkut Uniqlo, kengät Vagabond

Yllä olevissa kuvissa oli siis kuusi erilaista tapaa pukea cozy. Osa minule imartelevampia, osa vähemmän. Ajattelin kuitenkin näyttää kuusi aivan erilaista tyyliä. Lisää kannattaa käydä vilkaisemassa DKNY:n omilta sivuilta.

Psst. Nyt lähden lauantain sushi-lounaalle tuossa viimeisessä versiossa.

Haalaripohdintaa

2010-03-26T02:55:00.003+02:00

Olen viime päivinä kierrellyt etsimässä Typylle fleecehaalaria. Toisten vauvojen päällä olen kyllä nähnyt kivoja, mutta kaupoissa valikoimat ovat onnettomat. Ilmeisesti olisi jo syksyllä pitänyt älytä ostaa haalari kevääksi. Näyttää siis siltä, että joudun kääntämään katseeni Suomen nettikauppoihin.

Etsin ohuehkoa haalaria, joka toimisi ensin vaunukäytössä ja mahdollisesti loppusyksystä/talvella väliasuna ulkohaalarin alla.

Cupcaken haalari ei ehkä ole aivan yhtä nätti kuin viime syksyn malli, mutta suloinen kuitenkin. Plussana edullinen hinta, miinuksena lahkeiden ja hihojen kääntömahdollisuuden puuttuminen ja vain yksi vetoketju.

Tämä Ticket olisi muuten kaikin puolin muuten nappi, mutta tuo keltainen vuori ei innosta lainkaan. Ehkä sen kanssa voisi kuitenkin elää.

Marika hankki Ver de terren kauneimman sävyisen haalarin Tanskasta asti, Suomessa sitä ei valitettavasti näytä kaupan olevan. Tämäkin sävy on nätti, mutta nyt käytössä oleva on harmaa (unisex-mallia, ostettu kun sukupuoli ei ollut vielä selvillä), ja mieli tekisi jotain tyttömäisempää väriä.

Sitten on tämä jokeri. Tähän Moloon mulla on viha-rakkaus -suhde. Rehellisesti sanottuna tuo soft shell näyttää kokohaalarina aivan märkäpuvulta. Mutta jotain vetoavaa siinä kuitenkin on. Syksyllä se olisi varmasti oikein loistoasu, kun tarkoitus on tehdä päivävaelluksia Typy kantorepussa. Väliasuksi siitä ei kyllä ole. Ja hinta on muihin verrattuna ihan omassa luokassa.

Nyt kysymyksiä teille kokeneemmille, jos suinkin vain ehditte vastata!

Onko noissa merkkien mitoituksessa jotain poikkeuksellista? Ver de terre siis ainakin on reilu. Pääasiallinen käyttöaika meillä olisi ensi syksy, jolloin käytössä pitäisi kaiken järjen mukaan sisävaatteissa olla 80-86 cm.

Pystyykö hupullista haalaria ylipäätään käyttämään väliasuna?

Onko noista joku tosi paksua fleeceä? Etsin siis ohuempaa, jota voisi pitää myös koleina kesäpäivinä.

Kaikki apu otetaan kiitollisena vastaan! :)

My Rocking Wardrobe

2010-03-24T08:18:00.003+02:00

Yksi uusista tuttavuuksistani on My Rocking Wardrobe -nettikauppa, joka myy korealaisia ja japanilaisia lastenvaatteita Australiasta käsin. Pienimmät koot ovat yksivuotiaille, joten vielä en ole ehtinyt tilaamaan. Varsinkin putiikin klassisemmat vaatteet kolahtavat, joskaan en voi vastustaa myöskään polvipaikkaleggareita.

MRW näyttää toimittavan myös Eurooppaan kiinteällä 13,5 Australian dollarin hinnalla.

Tässä makupaloja nykyisestä kokoelmasta:

Klassista ja hillittyjä värejä tytöille

Räväkämpää tytöille

Jotakin poikien puolelta

Gap

2010-03-23T09:40:00.004+02:00

Ida-Antonia kyseli blogissaan, mitä vaatemerkkejä lasten vaatekaapista oikeasti eniten löytyy. Meillä tämä vastaus selvä: aivan ylivoimaisesti eniten Gapia.

En periaatteessa tykkää siitä, että lapseni tai minä itsekään olisin yhden vaatemerkin kävelevä mallinukke. Pitänee siis vähän selittää, miten tässä näin kävi.

Kuten kuka tahansa uusi vauvaperhe, mekin saimme aivan tolkuttoman määrän vaatelahjoja Typyn synnyttyä. Sukulaisia ja ystäviä on onneksi siunattu pääosin omaakin silmää miellyttävällä maulla -tosin ei-ehkä-ihan-niin-ihanatkin vaatteet ovat päässeet päälle kotioloissa, olen näin halunnut osoittaa arvostusta sille, että meitä on muistettu. Vaatteita tuli roppakaupalla aina kokoon 74 cm asti, joka meillä on tällä hetkellä käytössä. Tällainen tapa vaatettaa lapsi poiki kuitenkin yhden suuren ongelman: vaatteiden yhteensopivuus. Monille vaatekappaleille oli vain yksi pari tai ei yhtään. Tämän tilanteen halusin välttää jatkossa, ja niin päätin ostaa kerralla usempia samantyylisiä vaatteita.

Gap valikoitui perusvaatettajaksi oikeastaan kahdesta syystä: se sijaitsee aivan naapurissa ja sillä on laajat mallistot.

Alla olevassa kuvassa Typy on lähes pelkästään Gapin vaatteissa. Prewalkerit ovat McBabyn ja myssy Ruskovillan. Tuosta sydäntakista tykkään aivan hulluna. Nyt pitelen peukkuja, että Helmi ottaa vielä vastaan myssytilauksia tänä keväänä -tuohon kävisi niin ihanasti sydänkoristeinen norjalainen.

Kesäksi on hankittuna perusvaatteita arkikäyttöön Popshop-kokoelmasta pinkin, vihreän ja valkoisen sävyissä.

Lähinnä syksyksi taas on hankittuna Himalaya-kokoelmaa. Tästä tykkäsin ihan hulluna ja hamstrasin sitä alennusmyynneistä, nyt en enää ole ihan varma onko tuo täysin meidän juttu... Käykö kenellekkään muulle ikinä näin?

Loppuun muutama sana laadusta ja mitoituksesta. Pääosin olen laatuun tyytyväinen, mutta susiakin on. Alla oleva froteemekon pinta meni aivan kauheaksi jo käyttöönottopesussa. Arvatkaako ketuttiko lähteä tekemään reklamaatiota, kun myyjät eivät puhu kuin japania ja oma japanintaito ei nyt varsinaisesti häikäisevä ole. Onneksi täällä on kuitenkin asiakaspalvelu parasta A-luokkaa ja tämäkin asia saatiin selvitettyä.

Mitoitus Gapilla on ainakin vauvapuolella melkoisen mielenkiintoinen. Beibi on nyt siis yhdeksän kuukautta, ja koossa 6-12 kk (70 cm) kaikki alaosat ovat jo jääneet pieniksi, mutta paidat ja bodyt ovat juuri passeleita. Käyttöön on siis tullut 12-18 kk (80 cm) housut. Mekoissa on myös käytössä 12-18 kk, eivätkä taatusti mahdu kuin muutaman kuukauden. Sivuhuomautuksena pitää todeta, että tykkään siitä, että kaikissa mekoissa tulee knickersit mukana. Takit taas ovat kooltaan milloin mitäkin. Ylimmässä kuvassa oleva 12-18 kk sydäntakki on nyt sopiva, toinen samaa kokoluokkaa oleva on hihoista ihan liian pitkä.

Pikkupoikien tyylistä

2010-03-22T16:33:00.005+02:00

Japanilaisista pikkupojista olikin huomattavasti vaikeampaa löytää sopia vaatekuvia kuin tytöistä. Himppasen harmittaa, sillä pikkujäppiset puetaan kuitenkin yhtä suurella pieteetillä kuin tytötkin.

Pojilla yhdistellään kuoseja ja värejä jos mahdollista vielä reippaammin kuin tytöillä. Samasta asusta löytyy usein sekä ruutua että raitaa tai jotain muuta kuviota. Retromuotia täällä ei näy ollenkaan. Yksittäisistä tyyleistä erottuu rock'n roll -tyyli pääkalloineen, asennehattuineen ja rajuine farkkuineen.

Julkisilla paikoilla liikkuessa pojilla on näin talvella useimmiten irtotoppatakki, saappaat, farkut tai jostain muusta kudotusta kankaasta olevat housut tai sitten polvihousut. Polvihousujen alta vilkkuvat iloisenväriset kalsarit.

Yksi muoti-ilmiö, jota en ihan ymmärrä, on eräänlaiset lumisäärystimet. Sen sijaan, että pojalle laitettaisiin kunnon talvihousut tai -haalari, saappaan ja housujen päälle vedetään lumisuojaksi teknisestä kankaasta olevat pussimaiset säärystimet.

Edit.
Kuvat ovat Fruits children's clothing -yhtiön sivuilta. Verkkokauppaa pitää japanilainen nykyään Australiassa asuva nainen. Myynnissä on sekä moderneja että perinteisiä japanilaisia lastenvaatteita, sekä jonkin verran myös vintagea.

Seinämaalauksia

2010-03-19T07:08:00.005+02:00

Typy nukkuu vielä meidän makuuhuoneesamme, ja ylimääräinen makuuhuone toimittaa vierashuoneen virkaa. Vierashuoneelle on jatkuvasti tarvetta, joten en ole ihan varma, ollaanko sitä muuttamassa Typyn käyttöön ollenkaan, vaikka alunperin niin oli tarkoitus. En siis valitettavasti pääse sisustamaan lastenhuonetta ihan lähitulevaisuudessa. Mutta saahan sitä haaveilla.

Tykkään hurjasti seinämaalauksista lastenhuoneissa. Hiljattain törmäsin japanilaisen Ami Suman kotisivuihin. Syntyjään tokiolainen mutta nykyään New Yorkissa majaansa pitävä kuvataiteilija on erikoistunut seinämaalauksiin. Ihastuin niihin oikopäätä! Jotain tuollaista haluaisin Typynkin huoneeseen tulevaisuudessa. Omat taidot eivät valitettavasti riitä, mutta eiköhän tekijä jostain löytyisi.

Herkkiä värejä tyttöjen huoneeseen:

Reippaanpaa pojille:

Huolisiko joku muu?

Talviunivormu

2010-03-18T08:15:00.002+02:00

Tässä se on, japanilaisen naisen univormu tältä talvelta, napattuna sunnuntaikävelyllä jokin aika sitten.

Jos rehellisiä ollaan, niin tyylien kirjo on täällä valtava. Sinällään se on paljon nauttittavampaa kuin esimerkiksi tukholmalainen katumuoti; siellähän lähes jokainen vastaantuleva nainen on tyylikäs, mutta edellisen kopio... Joka tapauksessa, armeijanvihreä parka on ollut täällä talven suosituin takki. Oma talviversio jäi ostamatta, säästelen jenejäni Peak Performancen goreparkaan. Kevääksi on kuitenkin hankittu yksi ohuempi. Siitä ehkä aikanaan lisää.

Käsittääkseni parka-takit ovat nyt myös Suomessa pinnalla? Näin ne ovat netti, blogit ja katumuotisivustot pienentäneet maailmaa.

Pikkutyttöjen tyylistä

2010-03-17T05:11:00.003+02:00

Paitsi että japanilaislapset noin ylipäätään ovat aivan syötävän suloisia, heillä on myös kivat vaatteet. Japanilaiset ovat esteettistä kansaa, joten lapsiakaan ei pueta miten sattuu.

Housuja näkee pikkutytöillä täällä huomattavasti harvemmin kuin Suomessa. Tyypillinen asu on hame tai mekko knickerssien kanssa tai sitten shortsit. Varsinkin talvisaikaan lähes joka tytöllä on säärystimet. Jos housuja käytetään, ne eivät koskaan ole verkkarimallia.

Japanilaiset yhdistävät mielestäni erilaisia kuoseja ja värejä reippaasti. Asut eivät ole koskaan aivan matchy-matchy, mutta kuosit ja värit eivät myöskään riitele keskenään. Ainakin näin talvella värisävyt ovat kuitenkin pikemminkin maanläheisiä kuin kirkkaita. Mustaa luonnollisesti käytetään enemmän kuin Suomessa, ja sehän sopii aasialaislapsille paremmin kuin hyvin.

Lapset näyttävät täällä lapsilta, ja niinhän sen pitääkin olla.

Jutun kuvat lainattu osakalaisen säärystinvalmistaja Cuse Berryn sivuilta. Pikaisella vilkaisulla näyttäisivät toimittavan säärystimiä ulkomaillekin!

Mitäs tykkäätte, miltä näyttää pikkutyttöjen muoti täällä näin ensivilkaisulta?

Irasshaimase!

2010-03-16T08:12:00.001+02:00

Tervetuloa blogiini! Olen viime aikoina uppoutunut Blogistanissa lasten- ja aikuisten muotia esittelevien blogien ihmeelliseen ja ah niin koukuttavaan maailmaan. Perustin tämän blogin omaksi scrap bookikseni, tallentaakseni niitä asioita, jotka ovat minusta kauniita ja inspiroivia. Blogissa seikkailee minä, kolmekymppinen äiti, Mizumi, ja 6/09 syntynyt tyttäreni, Typy. Tänne on omien tyyliseikkailujeni lisäksi tarkoitus kirjoittaa havannointia myös japanilaisten naisten ja lasten muodista.

Toivottavasti viihdyt!

minimimmi & minä

Très amies

Talo Italiassa

Kuinkas sitten kävikään?

Italia

Tallityttö

Tekstiviesti

Slow food

Out of Office

Home/shopping

Kaksivuotiaana

Leipuri Jauho

Keinuhevonen

Puutarhaunelmia

Makujen paluu

Heippa kamut

Happy Trails

Sayonara-lahja

Keittiö

Muji-ostoksia

Hattaroita

Sisustussuunnitelmia

Feelin' Guam

Guam, uutinen ja blogipohdintaa

I ♥ Harumi

Almond macchiato

Japanilaista katumuotia: naisia

Olive des Olive Dollin syksyä

Ostosfilosofiaa

If I had a little boy...

Tyylin kulmakivet

Olohuone

Japanilaista katumuotia: jumpsuitteja

Arvonta suoritettu!

Pupun paluu

Gladiaattori

Richesse by CELEC

Arvonta

Japanilaista katumuotia: pariskuntia

Pipotestausta

Zara

Japanilaista katumuotia: poikia

Kuumaa!!!

Kampaaja & kesäloma

Mil de Berry

common

Mini Rodinia meillekin

Lisää Si*Shu*Nonia

Kurkistus keittiön kaappeihin: astioita

Quinny Zappit ja muita hankintoja

Valkoiset caprit

Kesän kaupunkiasuja

Mustaa Gapissa

Muji

Shampoodle

Juhlamuisteloita

Japanin second hand -markkinoista

Vaaleansinistä rakkautta

Aamiainen Tiffanyllä

Si*Shu*Non ostoksia -froteemekko 90 cm myynnissä!

Jackie O

We're Back!

Reissuun!

Kesävaatteisiin täydennystä

Kirsikankukkia

Uusi lempihame ja laukkuhaaveilua

Synttärimekko

Minä ♥ villaa

Si*Shu*Non ja pakkaamisesta

Rakuten -japanilaisia lastenvaatteita netistä!

Pinkkivaara!

Biquette

Virheitä

Kellopuu

Peruslauantai

Boo Foo Woo

Pantahulluus

Abima asuu meillä

Pupupaita

Cozy

Lisää SiShuNonia

SiShuNon ostoksia -froteemekko 90 cm myynnissä!

SiShuNon ja pakkaamisesta